Hesekielin kirja
3146
syömään poikiensa ja
tyttäriensä lihaa, ja he syövät
toinen toisensa lihaa siinä
hädässä ja ahdistuksessa, jolla
heitä ahdistavat heidän
vihollisensa, ne, jotka etsivät
heidän henkeänsä.
Valit. 2:20 Katso, Herra, ja
tarkkaa, ketä olet antanut
tämän kohdata: pitäisikö
vaimojen syödä oma
hedelmänsä, vaalimansa pienet
lapset; pitäisikö Herran
pyhäkössä tapettaman papit ja
profeetat?
Valit. 4:10 Armeliaat vaimot
keittivät omin käsin lapsiansa:
ne tulivat heille ruuaksi
tyttären, minun kansani,
sortuessa.
11. Sentähden, niin totta kuin
minä elän, sanoo Herra, Herra:
Totisesti, koska olet
saastuttanut minun pyhäkköni
kaikilla iljetyksilläsi ja kaikilla
kauhistuksillasi, käännyn
minäkin pois, en sääli enkä
armahda.
Jer. 21:7 Ja sen jälkeen, sanoo
Herra, minä annan Sidkian,
Juudan kuninkaan, ja hänen
palvelijansa ja kansan ja ne,
jotka ovat tähän kaupunkiin
jääneet jäljelle rutolta, miekalta
ja nälältä, Nebukadressarin,
Baabelin kuninkaan, käsiin ja
heidän vihollistensa käsiin,
niiden, jotka etsivät heidän
henkeänsä, ja hän surmaa
heidät miekan terällä; ei hän
säästä heitä, ei sääli eikä
armahda.
Hes. 7:4 En sääli sinua enkä
armahda, vaan annan
vaelluksesi kohdata sinua, ja
kauhistuksesi tulevat sinun
keskellesi, ja te tulette
tietämään, että minä olen
Herra.
Hes. 7:9 En sääli enkä
armahda; minä annan
vaelluksesi kohdata sinua, ja
kauhistuksesi tulevat sinun
keskellesi, ja te tulette
tietämään, että minä, Herra,
olen se, joka lyön.
Hes. 8:18 Mutta minäkin teen,
minkä teen, vihassani: en sääli
enkä armahda; ja vaikka he
huutavat minun korviini suurella
äänellä, minä en heitä kuule.
