Hesekielin kirja
3132
jotka koskettivat toisen siipiä,
ja kaksi, joilla ne peittivät
ruumistansa.
12. Ja ne kulkivat suoraan
eteenpäin. Minne henki vaati
kulkemaan, sinne ne kulkivat.
Kulkiessaan ne eivät
kääntyneet.
13. Ja olentojen hahmo oli
näöltänsä kuin tuliset hiilet,
jotka paloivat tulisoihtujen
näköisinä. Tulta liekehti
olentojen välissä, ja tuli hohti,
ja tulesta lähti salamoita.
14. Ja olennot kiitivät
edestakaisin ja olivat nähdä
kuin salamanleimaus.
15. Mutta kun minä katselin
olentoja, niin katso: yksi pyörä
oli maassa olentojen kohdalla,
kunkin niiden neljän
etupuolella.
16. Pyörät olivat näöltään ja
teoltaan niinkuin krysoliitti, ja
niillä neljällä oli sama muoto,
ja ne olivat näöltään ja
teoltaan, kuin olisi ollut
sisäkkäin pyörä pyörässä.
17. Ne kulkivat neljään eri
suuntaansa, kun kulkivat.
18. Kulkiessaan ne eivät
kääntyneet. Ja niiden kehät
olivat korkeat ja peljättävät; ja
niiden kehät olivat täynnä
silmiä, yltympäri, niissä
neljässä.
19. Ja kun olennot kulkivat,
kulkivat pyörät niiden ohella; ja
kun olennot kohosivat ylös
maasta, kohosivat myös pyörät.
20. Minne henki vaati
kulkemaan, sinne ne kulkivat -
minne vain henki kulkemaan
vaati. Ja pyörät kohosivat
samalla kuin nekin, sillä
olentojen henki oli pyörissä.
21. Kun olennot kulkivat,
kulkivat nämäkin; kun ne
seisoivat, seisoivat nämäkin;
kun ne kohosivat ylös maasta,
kohosivat pyörät samalla kuin
nekin, sillä olentojen henki oli
pyörissä.
22. Ja olentojen päitten ylle
hahmottui taivaanvahvuus,
niinkuin peljättävä kristalli,
kaartuen ylös niiden päitten
ylitse.
23. Ja taivaanvahvuuden alla
oli niillä siivet suorina, toisen
siipi toisen siipeä kohti.
Kullakin oli kaksi, jotka sitä
peittivät - kaksi, jotka peittivät
sen ruumista.
