Valitusvirret
3117
3. Juuri minua vastaan hän
kääntää kätensä, yhäti, kaiken
päivää.
4. Hän on kalvanut minun
lihani ja nahkani, musertanut
minun luuni.
Ps. 51:10 Anna minun kuulla
iloa ja riemua, että ihastuisivat
ne luut, jotka särkenyt olet.
5. Hän on rakentanut
varustukset minua vastaan ja
piirittänyt minut myrkyllä ja
vaivalla.
6. Hän on pannut minut
asumaan pimeydessä niinkuin
ikiaikojen kuolleet.
Ps. 143:3 Sillä vihollinen
vainoaa minun sieluani, hän on
ruhjonut minun elämäni
maahan ja pannut minut
pimeään niinkuin ammoin
kuolleet.
7. Hän on tehnyt muurin minun
ympärilleni, niin etten pääse
ulos, on pannut minut
raskaisiin vaskikahleisiin.
8. Vaikka minä huudan ja
parun, hän vaientaa minun
rukoukseni.
Job 19:7 Katso, minä huudan:
'Väkivaltaa!' enkä saa
vastausta; huudan apua, mutta
ei ole mitään oikeutta.
Ps. 22:3 Jumalani, minä
huudan päivällä, mutta sinä et
vastaa, ja yöllä, enkä voi
vaieta.
9. Hakatuista kivistä hän on
tehnyt minun teilleni muurin,
on mutkistanut minun polkuni.
Job 19:8 Hän on aidannut
tieni, niin etten pääse ylitse, ja
on levittänyt pimeyden
poluilleni.
10. Vaaniva karhu on hän
minulle, piilossa väijyvä leijona.
Hoos. 5:14 Sillä minä olen
Efraimille kuin leijona, Juudan
heimolle kuin nuori jalopeura:
minä, minä raatelen, menen ja
kannan pois, eikä pelastajaa
ole.
Hoos. 13:7 Niin minusta tuli
heille ikäänkuin leijona, niinkuin
pantteri tien ohessa minä heitä
