Jeremian kirja
2904
14. Luku
1. Herran sana, joka tuli
Jeremialle suuren kuivuuden
tähden.
2. Juuda murehtii, sen portit
raukeavat, kallistuvat
murheasussa maahan; ja
Jerusalemista nousee
valitushuuto.
Jes. 3:6 Kun veli tarttuu
veljeensä isänsä talossa
sanoen: Sinulla on vielä
vaatteet, rupea ruhtinaaksemme
ja ota huostaasi tämä
raunioläjä,
Jer. 12:4 Kuinka kauan täytyy
maan surra ja kaiken kedon
ruohon kuivettua? Eläimet ja
linnut hukkuvat siinä asuvaisten
pahuuden tähden; sillä nämä
sanovat: Ei tule hän näkemään
meidän loppuamme.
Valit. 1:4 Siionin tiet surevat,
sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki
sen portit ovat autioina, sen
papit huokailevat, sen neitsyet
ovat murheissaan, ja sillä
itsellään on katkera mieli.
Valit. 2:8 Herra oli päättänyt
turmella tytär Siionin muurit:
hän jännitti mittanuoran, ei
pidättänyt kättänsä
hävittämästä, saattoi
murheeseen varustukset ja
muurit; ne yhdessä nääntyvät.
3. Heidän ylimyksensä
lähettävät alaisiansa vedelle.
Nämä tulevat kaivoille, eivät
löydä vettä, palajavat astiat
tyhjinä, ovat pettyneet ja
häpeissänsä ja peittävät
päänsä.
4. Peltomaan tähden, joka
pakahtuu, kun ei ole satanut
maassa, ovat peltomiehet
pettyneinä ja peittävät päänsä.
Joel 1:11 Peltomiehet ovat
joutuneet häpeään, viinitarhurit
valittavat nisun ja ohran
tähden, sillä mennyt on pellon
sato.
5. Peurakin kedolla poikii ja
hylkää vasikkansa, kun ei ole
mitään vihantaa.
Joel 1:18 Kuinka huokaa karja,
kuinka hädissään ovat
raavaslaumat, sillä ei ole niillä
laidunta! Myös lammaslaumat
