Sananlaskut
2450
koskaan puutu maasta, sen
tähden käsken minä sinua
näin: Avaa auliisti kätesi
veljellesi, kurjalle ja köyhälle,
joita sinun maassasi on.
Sananl. 14:31 Joka vaivaista
sortaa, se herjaa hänen
Luojaansa, mutta se häntä
kunnioittaa, joka köyhää
armahtaa.
Sananl. 17:5 Joka köyhää
pilkkaa, se herjaa hänen
luojaansa; joka toisen
onnettomuudesta iloitsee, ei
jää rankaisematta.
Sananl. 29:13 Köyhä ja sortaja
kohtaavat toisensa;
kumpaisenkin silmille Herra
antaa valon.
3. Mielevä näkee vaaran ja
kätkeytyy, mutta yksinkertaiset
käyvät kohti ja saavat
vahingon.
Sananl. 27:12 Mielevä näkee
vaaran ja kätkeytyy, mutta
yksinkertaiset käyvät kohti ja
saavat vahingon.
4. Nöyryyden ja Herran pelon
palkka on rikkaus, kunnia ja
elämä.
Sananl. 15:33 Herran pelko on
kuri viisauteen, ja kunnian
edellä käy nöyryys.
Sananl. 18:12 Kukistumisen
edellä miehen sydän ylpistyy,
mutta kunnian edellä käy
nöyryys.
5. Orjantappuroita ja pauloja
on väärän tiellä; henkensä
varjelee, joka niistä kaukana
pysyy.
6. Totuta poikanen tiensä
suuntaan, niin hän ei
vanhanakaan siitä poikkea.
7. Rikas hallitsee köyhiä, ja
velallinen joutuu velkojan
orjaksi.
8. Joka vääryyttä kylvää, se
turmiota niittää, ja hänen
vihansa vitsa häviää.
Job 4:8 Minkä minä olen
nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä
kyntävät ja turmiota kylvävät,
ne sitä niittävätkin.
Sananl. 11:18 Jumalaton
hankkii pettäväistä voittoa,
mutta joka vanhurskautta
kylvää, saa pysyvän palkan.
