Toinen Mooseksen kirja
202
29. Niin Mooses sanoi: Katso,
kun olen lähtenyt sinun luotasi,
rukoilen minä Herraa, ja
paarmat häviävät pois
huomenna faraolta, hänen
palvelijoiltansa ja hänen
kansaltaan. Älköön vain farao
enää pettäkö, niin ettei hän
päästäkään kansaa uhraamaan
Herralle.
30. Ja Mooses lähti faraon
luota ja rukoili Herraa.
31. Ja Herra teki, niinkuin
Mooses oli sanonut: hän
vapautti faraon, hänen
palvelijansa ja hänen kansansa
paarmoista, niin ettei niitä
jäänyt ainoatakaan.
32. Mutta farao kovensi
sydämensä tälläkin kerralla
eikä päästänyt kansaa.
9. Luku
1. Sitten Herra sanoi
Moosekselle: Mene faraon tykö
ja puhu hänelle: 'Näin sanoo
Herra, hebrealaisten Jumala:
Päästä minun kansani
palvelemaan minua.
2. Sillä jos kieltäydyt
päästämästä heitä ja vielä
pidätät heitä,
3. niin katso, Herran käsi on
lyövä sinun karjaasi, joka on
kedolla, hevosia, aaseja,
kameleita, nautoja ja lampaita
ylen ankaralla ruttotaudilla.
4. Mutta Herra on tekevä
erotuksen israelilaisten karjan
ja egyptiläisten karjan välillä,
niin ettei mitään kuole siitä,
mikä on israelilaisten omaa.'
5. Ja Herra asetti määrätyn
ajan ja sanoi: Huomenna on
Herra tekevä niin tässä
maassa.
6. Ja seuraavana päivänä
Herra teki niin, ja kaikki
Egyptin karja kuoli; mutta
israelilaisten karjasta ei kuollut
ainoatakaan.
7. Ja kun farao lähetti
tiedustelemaan, niin katso,
israelilaisten karjasta ei ollut
kuollut ainoatakaan. Mutta
faraon sydän kovettui, eikä hän
päästänyt kansaa.
8. Sitten Herra sanoi
Moosekselle ja Aaronille:
Ottakaa kahmalonne täyteen
pätsin nokea, ja Mooses
viskatkoon sen taivasta kohti
faraon silmien edessä,
