Jobin kirja
1953
siitä kauppaa, jakavatko sen
kauppamiesten kesken?
26. Voitko iskeä sen nahan
täyteen ahinkaita ja sen pään
kala-ahraimia?
27. Laskehan vain kätesi sen
päälle, niin muistat sen ottelun;
et sitä toiste yritä!
28. Katso, siinä toivo pettää; jo
sen näkemisestä sortuu
maahan.
41. Luku
1. Ei ole niin rohkeata, joka
sitä ärsyttäisi. Kuka sitten
kestäisi minun edessäni?
2. Kuka on minulle ensin
antanut jotakin, joka minun
olisi korvattava? Mitä kaiken
taivaan alla on, se on minun.
2. Moos. 19:5 Jos te nyt
kuulette minun ääntäni ja
pidätte minun liittoni, niin te
olette minun omaisuuteni
ennen kaikkia muita kansoja;
sillä koko maa on minun.
Ps. 24:1 Daavidin virsi. Herran
on maa ja kaikki, mitä siinä
on, maanpiiri ja ne, jotka siinä
asuvat.
Ps. 50:12 Jos minä isoaisin, en
minä sitä sinulle sanoisi; sillä
minun on maanpiiri ja kaikki,
mitä siinä on.
Room. 11:35 Tai kuka on ensin
antanut hänelle jotakin, joka
olisi tälle korvattava?
1. Kor. 10:26 sillä: Herran on
maa ja kaikki, mitä siinä on.
3. En saata olla puhumatta sen
jäsenistä, en sen voimasta ja
sorjasta rakenteesta.
4. Kuka voi riisua siltä
päällysvaatteen, kuka tunkeutua
sen kaksinkertaisten purimien
väliin?
5. Kuka on avannut sen
kasvojen kaksoisoven? Sen
hammasten ympärillä on kauhu.
6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset
selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla
sinetillä.
7. Ne käyvät tarkoin toinen
toiseensa, niin ettei ilma välitse
pääse.
8. Ne ovat toisiinsa liitetyt,
pysyvät kiinni erkanematta.
9. Sen aivastus on kuin valon
välähdys, sen silmät ovat kuin
aamuruskon silmäripset.
10. Sen kidasta lähtee
