Ensimmäinen Mooseksen kirja
175
hautaamaan hänen isäänsä.
15. Mutta kun Joosefin veljet
näkivät, että heidän isänsä oli
kuollut, ajattelivat he: Ehkä
Joosef nyt alkaa vainota meitä
ja kostaa meille kaiken sen
pahan, mitä me olemme
hänelle tehneet.
16. Niin he lähettivät Joosefille
tämän sanan: Isäsi käski ennen
kuolemaansa ja sanoi:
17. 'Sanokaa Joosefille näin:
Oi, anna anteeksi veljiesi rikos
ja synti, sillä pahasti he ovat
menetelleet sinua kohtaan.'
Anna siis isäsi Jumalan
palvelijoille anteeksi heidän
rikoksensa. Ja Joosef itki
kuullessaan nämä heidän
sanansa.
18. Sitten tulivat Joosefin veljet
itse, lankesivat maahan hänen
eteensä ja sanoivat: Katso, me
olemme sinun orjiasi!
1. Moos. 44:16 Juuda vastasi:
Mitä sanoisimmekaan herralleni,
mitä puhuisimme ja millä
puolustautuisimme! Jumala on
paljastanut palvelijaisi
syyllisyyden. Katso, me olemme
herrani orjat, niin hyvin me
muut kuin se, jolta malja löytyi.
19. Mutta Joosef vastasi heille:
Älkää peljätkö, olenko minä
Jumalan sijassa?
20. Te tosin hankitsitte minua
vastaan pahaa, mutta Jumala
on kääntänyt sen hyväksi, että
hän saisi aikaan sen, mikä nyt
on tapahtunut, ja pitäisi
hengissä paljon kansaa.
1. Moos. 45:5 Mutta älkää nyt
olko murheissanne älkääkä
pahoitelko sitä, että olette
myyneet minut tänne, sillä
Jumala on minut lähettänyt
teidän edellänne pitääkseen
teidät hengissä.
21. Älkää siis peljätkö; minä
elätän teidät ja teidän
vaimonne ja lapsenne. Ja hän
lohdutti ja rauhoitti heitä.
22. Ja Joosef sekä hänen
isänsä perhe jäivät asumaan
Egyptiin. Ja Joosef eli sadan
kymmenen vuoden vanhaksi.
23. Ja Joosef sai nähdä
Efraimin lapsia kolmanteen
polveen; myöskin Maakirista,
Manassen pojasta, syntyi lapsia
