Toinen Samuelin kirja
1116
mooabilaisia, ammonilaisia,
edomilaisia, Sooban kuninkaita
ja filistealaisia vastaan; ja
minne tahansa hän kääntyi,
siellä hän rankaisi.
23. Saul ja Joonatan, rakkaat
ja armaat, olivat elämässä ja
kuolemassa erottamattomat,
olivat nopeammat kuin kotkat,
leijonia väkevämmät.
1. Sam. 20:2 Tämä vastasi
hänelle: Pois se! Et sinä kuole.
Katso, isäni ei tee mitään,
suurta eikä pientä,
ilmoittamatta minulle. Miksi
sitten isäni salaisi minulta
tämän? Ei ole niin.
24. Te Israelin tyttäret, itkekää
Saulia, häntä, joka puetti teidät
purppuraan ja koristeihin, joka
kiinnitti pukuunne kultahelyjä.
25. Kuinka ovat sankarit
taistelussa kaatuneet! Joonatan
on surmattuna kukkuloillasi.
26. Minä suren sinua, veljeni
Joonatan; sinä olit minulle ylen
rakas. Rakkautesi oli minulle
ihmeellisempi kuin naisen
rakkaus.
1. Sam. 18:3 Ja Joonatan teki
liiton Daavidin kanssa, sillä hän
rakasti häntä niinkuin omaa
sieluansa.
1. Sam. 19:1 Ja Saul puhui
pojallensa Joonatanille ja
kaikille palvelijoillensa, että
Daavid olisi surmattava. Mutta
Saulin poika Joonatan oli
suuresti mieltynyt Daavidiin.
27. Kuinka ovatkaan sankarit
kaatuneet, kuinka ovat
hukkuneet taisteluaseet!
2. Luku
1. Sen jälkeen Daavid kysyi
Herralta: Menenkö minä
johonkin Juudan kaupunkiin?
Herra vastasi hänelle: Mene. Ja
Daavid kysyi: Mihinkä minä
menen? Hän vastasi: Hebroniin.
1. Sam. 23:2 Niin Daavid kysyi
Herralta: Menenkö minä ja
lyönkö nämä filistealaiset
maahan? Herra vastasi
Daavidille: Mene, lyö
filistealaiset maahan ja pelasta
Kegila.
1. Sam. 30:7 Ja Daavid sanoi
