Ensimmäinen Samuelin kirja
1037
leirissä, menivät niiden
israelilaisten puolelle, jotka
olivat Saulin ja Joonatanin
kanssa.
22. Ja kun ne Israelin miehet,
jotka olivat piiloutuneet
Efraimin vuoristoon, kuulivat
filistealaisten pakenevan,
yhtyivät hekin kaikki ajamaan
heitä takaa taistelussa.
23. Niin Herra antoi Israelille
voiton sinä päivänä, ja taistelu
levisi Beet-Aavenin toiselle
puolelle.
24. Israelin miehet olivat sinä
päivänä ylen rasitetut, mutta
Saul vannotti kansan ja sanoi:
Kirottu olkoon se mies, joka
syö mitään ennen iltaa ja
ennen kuin minä olen kostanut
vihollisilleni. Ja koko kansa oli
ruokaa maistamatta.
25. Ja kun he kaikki tulivat
metsään, oli maassa hunajata.
26. Kun kansa tuli
kennokakkujen ääreen, niin
katso, niistä vuoti hunajata,
mutta ei kukaan vienyt kättään
suuhun, sillä kansa pelkäsi
valaa.
27. Mutta Joonatan ei ollut
kuulemassa, kun hänen isänsä
vannotti kansan; niin hän
ojensi sauvan, joka oli hänen
kädessään, pisti sen kärjen
kennokakkuun ja vei sitten
kätensä suuhunsa, ja silloin
hänen silmänsä kirkastuivat.
28. Mutta eräs mies väestä
puhkesi puhumaan ja sanoi:
Sinun isäsi vannotti väen ja
sanoi: 'Kirottu olkoon se mies,
joka tänä päivänä syö mitään'.
Ja väki oli näännyksissä.
29. Joonatan vastasi: Isäni on
syössyt maan onnettomuuteen.
Katsokaa, kuinka minun silmäni
kirkastuivat, kun vähän
maistoin tätä hunajata.
30. Jos myös väki olisi tänä
päivänä saanut syödä
vihollisiltaan ottamaansa
saalista, niin eiköhän
filistealaisten tappio olisi ollut
vieläkin suurempi?
31. Ja he voittivat sinä päivänä
filistealaiset ja ajoivat heitä
takaa Mikmaasta Aijaloniin asti;
ja väki oli kovin näännyksissä.
32. Sentähden väki syöksyi
saaliin kimppuun ja otti
lampaita, raavaita ja vasikoita
ja teurasti niitä paljaan maan
päällä; ja väki söi lihan
