Ensimmäinen Samuelin kirja
1014
oikeutta ja johtakoon meitä ja
käyköön sotiamme.
21. Kun Samuel kuuli kaikki
kansan puheet, puhui hän ne
Herralle.
22. Ja Herra sanoi Samuelille:
Kuule heidän ääntänsä ja
aseta heille kuningas. Niin
Samuel sanoi Israelin miehille:
Menkää kukin kaupunkiinne.
9. Luku
1. Benjaminissa oli mies, hyvin
varakas, nimeltä Kiis, Abielin
poika, joka oli Serorin poika,
joka Bekoratin poika, joka
Afiahin poika, joka erään
benjaminilaisen miehen poika.
2. Hänellä oli poika, nimeltä
Saul, nuori, kaunis mies.
Israelilaisten joukossa ei ollut
kauniimpaa miestä kuin hän:
hän oli päätänsä pitempi
kaikkea kansaa.
3. Ja Kiisiltä, Saulin isältä,
olivat aasintammat joutuneet
kateisiin, ja Kiis sanoi
pojallensa Saulille: Ota
palvelijoista joku mukaasi,
nouse ja mene etsimään
aasintammoja.
4. Niin hän kulki Efraimin
vuoriston halki, ja hän kulki
Salisan maan halki; mutta he
eivät löytäneet niitä. Ja he
kulkivat Saalimin maan halki,
eikä niitä ollut sielläkään; sitten
he kulkivat Benjaminin maan
halki eivätkä löytäneet niitä.
5. Kun he olivat tulleet Suufin
maahan, sanoi Saul
palvelijallensa, joka hänellä oli
mukanaan: Tule, palatkaamme
kotiin; muutoin isäni käy
levottomaksi meidän tähtemme
ja jättää mielestään
aasintammat.
6. Mutta palvelija sanoi hänelle:
Katso, tässä kaupungissa on
Jumalan mies, arvossa pidetty
mies; kaikki, mitä hän sanoo,
se varmasti toteutuu.
Menkäämme nyt sinne; kenties
hän ilmaisee meille jotakin
matkasta, jolla olemme.
7. Niin Saul sanoi
palvelijallensa: Jos menemme
sinne, niin mitä me viemme
sille miehelle? Sillä leipä on
loppunut repuistamme, eikä
meillä ole muutakaan lahjaa
vietäväksi Jumalan miehelle.
Vai onko meillä mitään?
