744
Toinen aikakirja
Joosabat, Eliel, Jismakja, Mahat ja Benaja olivat Koonanjan ja hä-
nen veljensä Siimein käskyläisinä kuningas Hiskian ja Asarjan, Ju-
malan temppelin esimiehen, määräyksestä. Ja leeviläinen Koore,
Jimnan poika, joka oli ovenvartijana idän puolella, hoiti Jumalalle
annetut vapaaehtoiset lahjat ja Herralle tulevan annin ja korkeasti-
pyhäin lahjain suorituksen. Ja hänen johdossaan olivat Eedem, Min-
jamin, Jeesua, Semaja, Amarja ja Sekanja, joiden oli pappiskaupun-
geissa tunnollisesti suoritettava osuudet veljillensä, niin pienille kuin
suurille, osastoittain, paitsi sukuluetteloihin merkityille miehenpuolil-
le, kolmivuotiaille ja sitä vanhemmille, kaikille, jotka menivät Herran
temppeliin tekemään palvelusta, kunakin päivänä sen päivän palve-
luksen, hoitamaan tehtäviään, osastoittain. Papit merkittiin sukuluet-
teloihin perhekunnittain ja leeviläisistä kaksikymmenvuotiaat ja sitä
vanhemmat, palvelustehtäviensä mukaan, osastoittain, nimittäin niin,
että sukuluetteloihin merkittiin kaikki heidän pienet lapsensa, vai-
monsa, poikansa ja tyttärensä, koko heidän joukkonsa, sillä he hoi-
tivat sitä, mikä pyhää oli, tunnollisesti. Aaronin pojilla, papeilla, jot-
ka asuivat kaupunkiensa laidunmailla, oli joka kaupungissa nimeltä
mainitut miehet, joiden oli suoritettava osuudet kaikille miehenpuo-
lille pappien joukossa ja kaikille sukuluetteloihin merkityille leeviläi-
sille. Näin Hiskia teki koko Juudassa; hän teki sitä, mikä oli hyvää,
oikeata ja totta Herran, hänen Jumalansa, edessä. Ja kaiken, mihin
hän ryhtyi etsiessään Jumalaansa, koskipa se palvelusta Jumalan
temppelissä tai lakia ja käskyjä, sen hän teki kaikesta sydämestän-
sä, ja hän menestyi.
Näiden tapausten ja Hiskian vakaan vaelluksen jälkeen tuli Sanhe-
rib, Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen varustettuja
kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itsellensä. Kun Hiskia näki Sanhe-
ribin tulevan ja olevan aikeessa sotia Jerusalemia vastaan, neuvot-
teli hän päämiestensä ja urhojensa kanssa tukkiaksensa vesilähteet,
jotka olivat kaupungin ulkopuolella; ja he kannattivat häntä siinä.
Niin kokoontui paljon kansaa, ja he tukkivat kaikki lähteet ja puron,
joka juoksee sen seudun läpi; sillä he sanoivat: Miksi Assurin ku-
ninkaat tultuansa löytäisivät vettä viljalti? Ja hän rohkaisi mielensä,
