61 PSALTTARI

I. Esivallan rukous vainon alla. II. Vakuutus avusta. III. Kiitollisuuden lupaus.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla.
2. I. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.
3. Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on*: vie minua siis korkialle kalliolle.
4. Sillä sinä olet minun turvani*, vahva torni vihollisten edessä.
5. II. Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, Sela!
6. Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.
7. Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.
8. Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.
9. III. Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

62. Psalmi.

I. David opettaa esimerkillänsä, turvaamaan tuskassa Jumalaan. II. Osoittaa ihmisiin ja tavaroihin turvaamisen olevan turhan.

Davidin Psalmi Jedutunin* edestä, edelläveisaajalle.
2. I. Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa, joka minua auttaa.
3. Hän ainoastaan on kallioni, minun autuuteni, minun varjelukseni, etten minä kovin kompastuisi.
4. Kuinka kauvan te yhtä väijytte, että te kaikin häntä surmaisitte, niinkuin kallistuvaa seinää ja raukeevaa muuria?
5. Kuitenkin he neuvoa pitävät, kukistaaksensa häntä korkeudestansa; he rakastavat valhetta: suullansa he siunaavat, ja sydämessänsä kiroilevat, Sela!
6. Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa; sillä hän on minun toivoni.
7. Hän ainoastaan on minun kallioni ja minun autuuteni, minun varjelukseni*, etten minä lankeisi.
8. Jumalassa on minun autuuteni, minun kunniani, minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumalassa.
9. Te kansat, toivokaat häneen joka aika, vuodattakaat teidän sydämenne hänen eteensä: Jumala on meidän turvamme, Sela!
10. II. Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös puuttuvat: he painavat vähemmän kuin ei mitään*, niin monta kuin heitä on.
11. Älkäät luottako vääryyteen ja väkivaltaan; älkäät turvatko niihin, mitkä ei mitään ole; jos rikkaudet teidän tykönne lankeevat, niin älkäät panko sydäntänne niiden päälle.
12. Jumala on kerran puhunut, sen olen minä kahdesti kuullut: että Jumala (yksinänsä) väkevä on.
13. Ja sinä Jumala olet armollinen; sillä sinä maksat jokaiselle työnsä jälkeen.

63. Psalmi.

I. Davidin halu pakonsa alla, päästäksensä jälleen seurakunnan kokoukseen, jonka ihanaisuutta hän muistelee. II. Ennustaa vihollisillensa perikatoa ja itsellensä kunniaa.

Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa.
2. I. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain* minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo+, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.
3. Niinkuin minä näin sinun pyhässä*, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;
4. Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.
5. Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.
6. Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.
7. Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua: kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.
8. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla* minä kerskaan.
9. Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.
10. II. Mutta he etsivät* kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.
11. Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
12. Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo*, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman+.

64. Psalmi.

I. Rukous viekkaita kieliä vastaan, ja niiden maalaus. II. Kaikkein panetteliain rangaistus.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Kuule*, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.
3. Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,
4. Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;
5. Että he salaisesti ampuisivat* viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.
6. He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?
7. He ajattelevat vääryyttä, ja päättävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.
8. II. Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.
9. Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman*, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.
10. Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.
11. Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

65. Psalmi.

Kiitos I. Jumalan hengellisten hyväin töiden edestä seurakunnassa. II. Jumalan ruumiillisten hyväin töiden edestä maailmallisessa säädyssä. III. Jumalan hyväin töiden edestä huoneellisessa säädyssä.

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle.
2. I. Jumala, sinua kiitetään Zionissa hiljaisuudessa; ja sinulle maksetaan lupaus.
3. Sinä kuulet rukouksen; sentähden tulee kaikki liha* sinun tykös.
4. Meidän pahat tekomme meitä kovin raskauttavat*; mutta anna sinä meille synnit anteeksi.
5. Autuas on se, jonkas valitset ja otat tykös, asumaan kartanoissas: hän ravitaan* sinun huonees ja pyhän templis hyvyydestä.
6. II. Kuule meitä ihmeellisestä vanhurskaudesta, meidän autuutemme Jumala, kaikkein turva maan päällä ja kaukana meressä,
7. Joka vuoret vahvistat voimallas, ja olet hankittu väkevyydellä,
8. Sinä joka asetat meren pauhinan* ja hänen aaltoinsa pauhinan, ja kansain metelin;
9. Että ne hämmästyisivät, jotka niissä maan äärissä asuvat, sinun ihmeitäs. Sinä iloitat kaikki liikkuvaiset aamulla ja ehtoona.
10. III. Sinä etsiskelet maan ja liotat sen ja teet sen ylen rikkaaksi: Jumalan virta* on vettä täynnä: sinä kasvatat heidän jyvänsä, ettäs näin maan valmistat.
11. Sinä juotat hänen vakonsa ja kastat hänen kyntönsä: sateella sinä ne pehmität, ja siunaat hänen laihonsa.
12. Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläs, ja sinun askelees tiukkuvat rasvasta.
13. Korven laitumet myös tiukkuvat*, ja kukkulat ovat ympäri iloissansa.
14. Kedot ovat laumaa täynnä, ja laaksossa on tihkiältä jyviä, niin että siitä ihastutaan ja myös lauletaan.

66. Psalmi.

I. David kehoittaa kaikkia iloiten tutkimaan Jumalan suuria tekoja. II. Neuvoo esimerkillänsä kiittämään Jumalaa.

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. I. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
2. Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi*, ylistäkäät häntä suuresti.
3. Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
4. Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!
5. Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
6. Hän muuttaa meren kuivaksi*, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
7. Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat* kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!
8. Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
9. Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
10. Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
11. Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman* meidän lanteillemme.
12. Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä*: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
13. II. Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
14. Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
15. Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!
16. Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
17. Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
18. Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
19. Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
20. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!

67. Psalmi.

I. Vanh. Test. seurakunnan ikävöitsemys Messiaksen perään. II. Kehoitus kiitosriemuun sen ikävöidyn autuuden ylitse.

Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle, kanteleilla.
2. I. Jumala olkoon meille armollinen, ja siunatkoon meitä! hän valistakoon kasvonsa* aina meidän päällemme, Sela!
3. Että me maan päällä tuntisimme sinun ties, ja kaikkein pakanain seassa sinun autuutes.
4. II. Sinua, Jumala, kansat kiittäköön: sinua kaikki kansat kiittäköön.
5. Kansat iloitkaan ja riemuitkaan, ettäs kansat oikein tuomitset, ja hallitset kansat maan päällä, Sela!
6. Sinua, Jumala, kansat kiittäköön: sinua kaikki kansat kiittäköön.
7. Maa antaa hedelmänsä; siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.
8. Siunatkoon meitä Jumala, ja kaikki maailma* peljätköön häntä.

68. Psalmi.

Ennustus I. Kristuksen lohdullisesta maailmaan tulemisesta. II. Evankeliumin suloisesta saarnaamisesta. III. Kristuksen riemullisesta taivaasen astumisesta. IV. Hänen valtakuntansa muodosta ja levenemisestä.

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle.
2. I. Nouskaan Jumala, että hänen vihollisensa hajoitettaisiin; ja jotka häntä vihaavat, paetkaat hänen edestänsä.
3. Aja heitä pois, niinkuin savu ajetaan pois*; niinkuin medenvaha sulaa tulen edessä, niin hukkukaan jumalattomat Jumalan kasvoin edessä.
4. Mutta vanhurskaat riemuitkaan ja iloitkaan Jumalan edessä, ja riemuitkaan ilossa.
5. Veisatkaan Jumalalle, veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; tehkäät hänelle tietä, joka istuu ylimmäisten taivasten päällä*; hänen nimensä on Herra+, ja iloitkaat hänen edessänsä.
6. Joka on orpoin isä ja leskein tuomari*: hän on Jumala pyhässä asumisessansa.
7. Jumala, joka yksinäisten antaa asua huoneessa, ja vie vangit ulos oikeudella; mutta vastahakoiset asuvat kuivassa.
8. II. Jumala, koskas kävit* kansas edellä, koskas vaelsit korvessa, Sela,
9. Niin maa vapisi* ja taivaat tiukkuivat Jumalan edessä: tämä Sinai, Jumalan edessä, joka Israelin Jumala on.
10. Mutta nyt sinä, Jumala, annat armollisen sateen*, ja virvoitat perimises, joka väsynyt on.
11. Että sinun laumas siinä asuis: Jumala, sinä virvoitat* hyvyydelläs raadolliset.
12. Herra antaa sanan suurella evankelistain joukolla.
13. Sotaväen kuninkaat pakenevat, he pakenevat; ja kotona asuva jakaa saaliit.
14. Kuin te leirissä olette, niin mettisen sulat ovat silatut hopialla, ja hänen siipensä ruskialla kullalla.
15. Kuin Kaikkivaltias siinä joka paikassa kuninkaat levittää, niin Zalmonissa valaisee kuin lumi.
16. Jumalan vuori on hedelmällinen vuori: korkia vuori on se hedelmällinen vuori.
17. Miksi te, suuret vuoret, kippaatte? Tämä on Jumalan vuori, jossa hän mielistyy asumaan; ja Herra asuu siellä ijankaikkisesti.
18. III. Jumalan rattaita on monta tuhatta kertaa tuhatta: Herra on heissä, pyhässä Sinaissa.
19. Sinä astuit ylös* korkeuteen, ja olet vangiksi ottanut vankeuden. Sinä olet lahjoja saanut+ ihmisille: vastahakoiset myös, että Herra Jumala siellä kumminkin asuu.
20. IV. Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman* meidän päällemme; mutta hän myös auttaa meitä, Sela!
21. Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.
22. Mutta Jumala särkee vihollistensa pään heidän päänlakeinsa kanssa, jotka pysyvät heidän synneissänsä.
23. Herra sanoo: minä palautan (muutamat) lihavista*; meren syvyydestä minä heitä palautan,
24. Että sinun jalkas tulis painetuksi veressä, ja koirais kieli sinun vihollisistas.
25. He näkivät, Jumala, kuinkas vaellat; kuinkas, minun Jumalani ja kuninkaani, pyhässä vaellat:
26. Laulajat käyvät edellä, ja sitte leikarit piikain seassa, jotka kanteleita soittavat.
27. Kiittäkäät Herraa Jumalaa seurakunnissa Israelin lähteestä.
28. Siellä hallitsee heitä vähä Benjamin, Juudan päämiehet joukkoinensa, Zebulonin päämiehet, Naphtalin päämiehet.
29. Sinun Jumalas on käskenyt sinun olla väkevän: vahvista Jumala se, minkä sinä meissä tehnyt olet.
30. Sinun templis tähden, joka on Jerusalemissa, pitää kuninkaat sinulle lahjoja viemän.
31. Nuhtele ruovon petoa, härkäin laumaa kansain vasikkain kanssa, jotka kumartaen tuovat hopeakankeja: hajoittanut on hän kansat, jotka mielellänsä sotivat.
32. Egyptin päämiehet tulevat: Etiopia ojentaa käsiänsä Jumalalle.
33. Te maan valtakunnat, veisatkaat Jumalalle, veisatkaat kiitosta Herralle, Sela!
34. Sille joka asuu taivaissa joka paikassa, hamasta alusta: katso, hän antaa jylinälle voiman.
35. Antakaat Jumalalle voima: hänen herrautensa on Israelissa, ja hänen voimansa pilvissä.
36. Jumala on ihmeellinen* pyhässänsä, hän on Israelin Jumala: hän antaa kansalle väen ja voiman: kiitetty olkoon Jumala!

69. Psalmi.

I. Kristus rukoilee katkerassa piinassa pelastusta Isältänsä. II. Toivottaa kääntymättömille vihollisillensa rangaistusta. III. Ylistää isäänsä pelastuksen edestä, ja neuvoo myös muita siihen.

Davidin Psalmi kukkasista*, edelläveisaajalle.
2. I. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
3. Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
4. Minä väsyn huutamisesta*: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani+ minun Jumalani päälle.
5. Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua* vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
6. Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
7. Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
8. Sillä sinun tähtes* minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
9. Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
10. Sillä sinun huonees kiivaus* syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni+.
11. Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
12. Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
13. Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
14. Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla*, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
15. Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
16. Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
17. Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
18. Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
19. Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
20. Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
21. Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
22. Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
23. II. Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
24. Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
25. Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
26. Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
27. Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
28. Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
29. Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
30. III. Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
31. Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
32. Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
33. Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
34. Sillä Herra kuulee köyhiä*, ja ei hän vankiansa katso ylön.
35. Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
36. Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
37. Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.

70. Psalmi.

I. David rukoilee vihollisia vastaan. II. Toivottaa jumalisille iloa ja itsellensä pikaista pelastusta.
Tämä sopii myös Kristukseen.

Davidin Psalmi edelläveisaajalle, muistoksi.
2. I. Riennä, Jumala, minua vapahtamaan: kiiruhda, Herra, minua auttamaan.
3. Häpiään tulkoon ja hävetköön, jotka minun sieluani väijyvät: ajettakoon takaperin ja tulkoon häväistyksi, jotka minulle pahaa suovat;
4. Että he jälleen häpiään tulisivat, jotka minua pitittävät.
5. II. Iloitkaan ja riemuitkaan sinussa* kaikki, jotka sinua etsivät; ja jotka sinun autuuttas rakastavat, sanokaan aina: Jumala olkoon suuresti ylistetty!
6. Mutta minä olen raadollinen ja köyhä, riennä, Jumala, minun tyköni; sillä sinä olet minun auttajani ja pelastajani, Herra, älä viivyttele.

71. Psalmi.

I. Jumalan seurakunnan joka-aikainen rukous Jumalan tykö. II. Kehoittavaisten syiden luettelemus rukouksen kuulemiseen. III. Kiitollisuuden lupaus.

I. Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.
2. Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.
3. Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut* minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
4. Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.
5. II. Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.
6. Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta*: sinusta on aina minun kerskaukseni.
7. Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.
8. Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.
9. Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.
10. Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,
11. Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä*, sillä ei ole vapahtajaa.
12. Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.
13. Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
14. Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.
15. Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.
16. Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.
17. Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.
18. Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää*, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.
19. Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria*: Jumala, kuka on sinun vertaises?**
20. Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.
21. Sinä teet minun sangen suureksi*, ja lohdutat minua jälleen.
22. III. Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.
23. Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.
24. Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

72. Psalmi.

I. Jumalan seurakunnan halu Messiaksen tulemisen ja hänen lunastuksensa perään. II. Kiitos Kristuksessa suodun armon edestä.

Salomon.
I. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle,
2. Että hän veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas.
3. Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukkulat vanhurskauden.
4. Hänen pitää raadollisen kansan oikeudessa pitämän*, ja köyhäin lapsia auttaman ja särkemän pilkkaajat+.
5. Sinua peljätään, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin.
6. Hän lankee alas niinkuin sade heinän sängelle*, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat.
7. Hänen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta enää olekaan.
8. Hän hallitsee merestä mereen ja virrasta maailman ääriin.
9. Häntä pitää korven asuvaiset kumartaman, ja hänen vihollisensa pitää tomun nuoleman.
10. Kuninkaat meren tyköä ja luodoista pitää lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pitää annot tuoman.
11. Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman.
12. Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa.
13. Hän on armollinen vaivaiselle ja köyhälle, ja köyhäin sielua hän auttaa.
14. Hän lunastaa heidän sielunsa petoksesta ja väkivallasta, ja heidän verensä luetaan kalliiksi hänen silmäinsä edessä.
15. Ja hän elää* ja hänelle pitää annettaman kultaa rikkaasta Arabiasta, ja häntä alati kumartaen rukoiltaman, joka päivä pitää häntä kiitettämän.
16. Pivo jyviä pitää niin oleman maassa ja vuorten kukkuloilla, että sen hedelmä pitää häälymän niinkuin Libanon; ja kaupungin asuvaiset pitää kukoistaman niinkuin ruoho maan päällä.
17. Hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti: niinkauvan kuin aurinko on, ulottuu hänen nimensä jälkeentulevaisille; ja he tulevat siunatuksi hänen kauttansa*: kaikki pakanat ylistävät häntä.
18. II. Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala*, joka yksinänsä ihmeitä tekee!
19. Ja kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi ijankaikkisesti; ja kaikki maa täytettäköön hänen kunniastansa, amen! amen!
20. Davidin, Isain pojan, rukoukset loppuvat.

73. Psalmi.

I. Asaph tunnustaa pahentuneensa jumalattomain menestyksestä. II. Saa valistuksen tätä asiaa oikein ymmärtääksensä. III. Tunnustaa tyhmyytensä ja turvaa tyytyväisesti Jumalan johdatukseen.

Asaphin Psalmi.
I. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2. Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3. Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4. Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä*, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5. Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6. Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7. Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta*: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8. Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9. Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10. Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11. Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12. Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13. Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14. Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15. II. Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16. Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17. Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18. Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19. Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20. Niinkuin uni*, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21. III. Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22. Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24. Sinä talutat* minua neuvollas+, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25. Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26. Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28. Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

74. Psalmi.

I. Jumalan seurakunta valittaa vihollistensa julmuutta. II. Turvaa sen alla Jumalan voimalliseen apuun.

Asaphin opetus.
I. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2. Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3. Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4. Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5. Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6. Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset*, sekä keihäillä että kirveillä.
7. He polttavat sinun pyhäs*, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8. He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9. Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10. Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11. Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12. II. Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13. Sinä hajoitat meren* voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä+.
14. Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15. Sinä kuohutat lähteet ja virrat*: sinä kuivaat väkevät kosket+.
16. Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17. Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18. Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19. Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20. Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21. Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22. Nouse, Jumala, ja aja asias*: muista niitä häväistyksiä+, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23. Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.

75. Psalmi.

I. Uskovaisten kerskaus Kristuksen avusta. II. Jumalattomain alentamisen ja jumalisten korottamisen julistus.

Asaphin Psalmi ja veisu*, ettei hän hukkunut+, edelläveisaajalle.
2. I. Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua, ja ilmoitamme ihmeitäs, että sinun nimes on niin läsnä.
3. Sillä ajallansa minä oikein tuomitsen.
4. Maa vapisee ja kaikki, jotka sen päällä asuvat; mutta minä vahvistan lujasti hänen patsaansa, Sela!
5. II. Minä sanoin öykkäreille: älkäät niin kerskatko*, ja jumalattomille: älkäät vallan päälle haastako.
6. Älkäät niin pahoin haastako teidän valtanne päälle: älkäät puhuko niin niskuristi,
7. Niinkuin ei mitään hätää olisi, eikä idästä eikä lännestä, taikka vuorilta korvessa.
8. Sillä Jumala on tuomari, joka tämän alentaa ja toisen ylentää.
9. Sillä Herran kädessä on malja täynnä, väkevällä viinalla* täytetty, ja siitä hän panee sisälle; vaan sen rahkan täytyy kaikkein jumalattomain maan päällä juoda, ja ryypätä ulos.
10. Mutta minä ilmoitan ijankaikkisesti, ja veisaan kiitosta Jakobin Jumalalle.
11. Ja minä tahdon särkeä kaiken jumalattomain vallan, että vanhurskasten valta korotettaisiin.

76. Psalmi.

I. Jumalan hyvyyden ja vanhurskauden ylistys. II. Varoitus Jumalan kunnioittamiseen.

Asaphin Psalmi ja veisu, kanteleilla, edelläveisaajalle.
2. I. Jumala on tuttu Juudassa, Israelissa on hänen suuri nimensä.
3. Salemissa on hänen majansa, ja Zionissa hänen asumisensa.
4. Siellä hän särkee joutsen nuolet, kilvet, miekan ja sodan, Sela!
5. Sinä olet kirkkaampi ja väkevämpi kuin ryöstövuoret.
6. Urhoolliset pitää ryöstettämän ja uneensa nukkuman; ja kaikki sotamiehet täytyy käsistänsä hermottomaksi tulla.
7. Sinun rangaistuksestas, Jakobin Jumala, vajoo uneen orhi ja ratas,
8. Sinä olet peljättävä: kuka voi seisoa sinun edessäs, koskas vihastut?
9. Koskas tuomion annat kuulua taivaasta, niin maa vapisee ja vaikenee;
10. Koska Jumala nousee tuomitsemaan, että hän auttais kaikkia raadollisia maan päällä, Sela!
11. Kuin ihmiset kiukuitsevat sinua vastaan, niin sinä voitat kunnian, ja kuin he vielä enemmin kiukuitsevat, niin sinä olet valmis.
12. II. Luvatkaat* ja antakaat Herralle teidän Jumalallenne kaikki, jotka hänen ympärillänsä olette, viekäät lahjoja peljättävälle,
13. Joka päämiehiltä ottaa pois rohkeuden, ja on peljättävä maan kuninkaille.

77. Psalmi.

I. Asaph valittaa suurta sydämensä ahdistusta. II. Lohduttaa kuitenkin itsiänsä Jumalan entisten apuin ja ihmetten muistamisella.

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle.
2. I. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
3. Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa*: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
4. Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!
5. Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat*: minä olen niin voimatoin+, etten minä voi puhua.
6. Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
7. Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
8. Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
9. Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
10. Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihansa tähden? Sela!
11. II. Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
12. Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
13. Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
14. Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
15. Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
16. Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas*, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!
17. Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
18. Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
19. Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
20. Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
21. Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman*, Moseksen ja Aaronin kautta.

78. Psalmi.

I. Kaunis neuvo Jumalan sanasta vaaria ottamaan. II. Ankara nuhdellussaarna Juudalaisten kovakorvaisuutta ja epäuskoa vastaan; joka on esimaalaus Kristuksen saarnoihin Uud. Test.

Asaphin opetus.
I. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2. Minä avaan suuni sananlaskuun*, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3. Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4. Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5. Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain* Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6. Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7. Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8. II. Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku*, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9. Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10. Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11. Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12. Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä*, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13. Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14. Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15. Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16. Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17. Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18. He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19. He puhuivat Jumalaa vastaan* ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20. Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21. Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän*: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22. Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23. Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24. Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25. He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26. Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27. Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28. Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29. Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30. Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31. Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32. Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33. Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34. Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35. Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36. Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37. Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38. Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39. Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40. Kuinka usein he vihoittivat hänen* korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41. Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42. Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43. Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44. Koska hän heidän virtansa vereksi* muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45. Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46. Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47. Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48. Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49. Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50. Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51. Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä*, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52. Ja antoi kansansa vaeltaa* niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman+ korvessa,
53. Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54. Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin*, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55. Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla*: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua+.
56. Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57. Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58. Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59. Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60. Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa*, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61. Ja antoi heidän voimansa vankeuteen*, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62. Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63. Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64. Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65. Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66. Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67. Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68. Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69. Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70. Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71. Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72. Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

79. Psalmi.

I. Seurakunnan vaikeroitsemus vainon alla. II. Huokaus avun perään, ja kiitollisuuden lupaus.

Asaphin Psalmi.
I. Jumala, pakanat ovat perikuntaas karanneet: he ovat saastuttaneet pyhän temppelis, ja Jerusalemista kiviraunion tehneet.
2. He antoivat sinun palveliais ruumiit linnuille taivaan alla ruaksi, ja pyhäis lihan maan pedoille.
3. He vuodattivat heidän verensä niinkuin veden Jerusalemin ympärille, ja ei kenkään haudannut.
4. Me olemme läsnäasuvaisillemme nauruksi tulleet, häväistykseksi ja pilkaksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
5. II. Herra, kuinka kauvan sinä taukoomata niin vihainen olet? ja annat kiivautes palaa niinkuin tulen?
6. Vuodata vihas pakanain päälle, jotka ei sinua tunne, ja niiden valtakuntain päälle, jotka ei sinun nimeäs avuksi huuda;
7. Sillä he ovat Jakobin syöneet, ja hänen huoneensa hävittäneet.
8. Älä muistele meidän entisiä pahoja tekojamme: armahda sinuas nopiasti meidän päällemme; sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.
9. Auta meitä, meidän autuutemme Jumala, sinun nimes kunnian tähden: pelasta meitä, ja anna meille synnit anteeksi sinun nimes tähden.
10. Miksis sallit pakanain sanoa: kussa on nyt heidän Jumalansa? ilmoitettakaan pakanain seassa, meidän silmäimme edessä, sinun palveliais veren kosto, joka vuodatettu on!
11. Anna etees tulla vankein huokaukset*: suuren käsivartes kautta, korjaa kuoleman lapset,
12. Ja kosta meidän läsnäasuvaisillemme seitsemin kerroin heidän helmaansa* heidän pilkkansa, jolla he sinua, Herra, pilkanneet ovat+.
13. Mutta me sinun kansas, ja sinun laitumes lauma*, kiitämme sinua ijankaikkisesti, ja julistamme sinun kiitostas suvusta sukuun.

80. Psalmi.

I. Jumalan kansa rukoilee Jumalalta apua ahdistuksensa alla. II. Luettelee Herran muinaisia hänelle osoitettuja armotekoja. III. Kertoo aniensa.

Asaphin Psalmi, kultasesta kukkaisesta*, edelläveisaajalle.
2. I. Kuules, Israelin paimen, joka saatat Josephin niinkuin lampaat*: ilmoita sinus, joka istut Kerubimin päällä.
3. Herätä voimas, sinä joka Ephraimin, Benjaminin ja Manassen edessä olet, ja tule meidän avuksemme.
4. Jumala, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa*, niin me tulemme autetuksi.
5. Herra Jumala Zebaot, kuinka kauvan sinä vihastut kansas rukouksiin?
6. Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä*, ja juotat heitä suurella mitalla, täynnä kyyneleitä,
7. Sinä olet meidät pannut riidaksi läsnäasuvaisillemme; ja meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.
8. Jumala Zebaot, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.
9. II. Sinä toit viinapuun* Egyptistä, olet pakanat karkoittanut ulos, ja sen istuttanut.
10. Sinä perkasit tien hänen eteensä, ja annoit hänen hyvästi juurtua, niin että se täytti maan.
11. Vuoret ovat sen varjolla peitetyt, ja hänen oksillansa Jumalan sedripuut.
12. Sinä levitit hänen oksansa hamaan mereen asti, ja hänen haaransa hamaan virran tykö.
13. Miksis siis särjit hänen aitansa*, että sitä kaikki ohitsekäyvät repivät.
14. Metsäsika on sen kaivanut ylös, ja metsän pedot sen syövät.
15. III. Jumala Zebaot, käännä siis sinuas, katso alas taivaasta ja näe, ja etsi sitä viinapuuta,
16. Ja pidä se kiintiänä, jonka sinun oikia kätes on istuttanut, (ihmisen) pojan tähden, jonka sinulles lujasti valinnut olet.
17. Se (a) on poltettu tulella ja revitty: sinun uhkauksestas he ovat hukkuneet.
18. Sinun kätes varjelkoon oikian kätes kansan, ja ihmisen pojan, jonka sinulles lujasti valinnut olet.
19. Niin emme sinusta luovu: suo meidän elää, niin me sinun nimeäs avuksi huudamme.
20. Herra Jumala Zebaot, käännä meitä: anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.