41 PSALTTARI

Ennustus Kristuksesta. I. Kuinka hän ylistää niitä onnelliseksi, jotka viheliäisiä holhovat. II. Valittaa vihollistensa julmuutta. III. Rukoilee Isältänsä apua, ja kiittää häntä.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Autuas on, joka köyhää holhoo*: häntä Herra auttaa pahana päivänä.
3. Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy maan päällä*, ja ei hylkää häntä vihollistensa tahtoon.
4. Herra virvoittaa häntä tautivuoteessansa: sinä autat hänen kaikesta hänen sairaudestansa.
5. II. Minä sanoin: Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni; sillä minä tein syntiä sinua vastaan.
6. Minun viholliseni puhuivat pahaa minua vastaan: koska hän kuollee ja hänen nimensä kadonnee?
7. Ja kuin he tulevat katselemaan, niin he puhuvat valhetta: heidän sydämensä kokoo vääryyttä; niin he menevät pois ja sitä panettelevat.
8. Kaikki, jotka minua vihaavat, kuiskuttelevat keskenänsä minua vastaan, ja ajattelevat pahaa minua vastaan.
9. Paha asia on hänen päällensä tullut; ja koska hän makaa, niin ei hän nouse jälleen.
10. Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka söi minun leipääni, se tallasi minun jalkainsa alle.
11. III. Mutta sinä, Herra, ole minulle armollinen ja auta minua, niin minä sen heille kostan.
12. Siitä minä ymmärrän, ettäs suot minulle hyvää, ettei viholliseni saa kerskata minusta.
13. Mutta minua sinä holhot viattomuuteni tähden, ja asetat minun kasvois eteen ijankaikkisesti.
14. Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Amen, amen.

42. Psalmi.

I. David paossa ollessansa, ikävöitsee päästäksensä jälleen yhteiseen jumalanpalvelukseen. II. Rohkaisee itsiänsä vihollistensa pilkan alla uskalluksessa Jumalaan.

Koran lasten opetus*, edelläveisaajalle.
2. I. Niinkuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala.
3. Minun sieluni janoo* Jumalaa, elävää Jumalaa: koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään?
4. Minun kyyneleeni ovat minun ruokani* päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?
5. Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneesen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät.
6. II. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.
7. Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sentähden minä muistan sinua Jordanin ja Hermonin* maalla, sillä vähällä vuorella.
8. Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.
9. Päivällä on Herra luvannut (a) hyvyytensä, ja yöllä minä hänelle veisaan*, ja rukoilen elämäni Jumalaa.
10. Minä sanon Jumalalle minun kalliolleni: miksi sinä olet minun unohtanut? miksi minä käyn niin murheissani, koska minun viholliseni minua ahdistaa?
11. Se on niinkuin murha minun luissani, että minun viholliseni häpäisevät minua, koska he jokapäivä sanovat minulle: kussa nyt on Jumalas?
12. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.

43. Psalmi.

I. David rukoilee Jumalaa asiansa ratkaisiaksi, ja että hän pääsis taas seurakunnan kokoukseen. II. Lohduttaa itsiänsä uskolla.

I. Tuomitse minua, Jumala, ja ratkaise minun asiani armotointa kansaa vastaan, ja päästä minua kavaloista ja vääristä ihmisistä.
2. Sillä sinä olet minun väkevyyteni Jumala, miksis syökset minun pois? miksis minun annat murheissani käydä, koska vihollinen minua ahdistaa?
3. Lähetä valkeutes ja totuutes minua saattamaan, ja tuomaan sinun pyhän vuores tykö ja sinun asumises tykö.
4. Ja minä kävisin sisälle Jumalan alttarin tykö*, sen Jumalan tykö, joka minun iloni ja riemuni on, ja kiittäisin sinua kanteleilla, Jumalani, minun Jumalani.
5. II. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.

44. Psalmi.

I. Seurakunta, muistellen entisiä Herran apuja, uskaltaa Jumalaan. II. Valittaa tuskanalaista tilaansa. III. Iloitsee vakuudestansa, ja rukoilee pelastusta.

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle.
2. I. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
3. Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan*: sinä olet kansat kadottanut+, mutta heitä sinä olet levittänyt.
4. Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä*, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus+; sillä sinä mielistyit heihin.
5. Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
6. Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
7. Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
8. Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
9. Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!
10. II. Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
11. Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
12. Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
13. Sinä myit* kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
14. Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
15. Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
16. Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
17. Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
18. III. Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
19. Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
20. Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
21. Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
22. Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
23. Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
24. Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
25. Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
26. Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
27. Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!

45. Psalmi.

Morsianveisu: I. Sieluin yljästä Kristuksesta. II. Morsiamen, se on seurakunnan, ihanaisuudesta. III. Pakanain kääntymisestä.

Morsiamen opetusvirsi kukkasesta* Koran lapsilta edelläveisaajalle.
2. I. Minun sydämeni ajattelee kauniin laulun: minä veisaan kuninkaasta*, minun kieleni on jalon kirjoittajan kynä+.
3. Sinä olet kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa: armo on vuodatettu sinun huulissas*; sentähden siunaa Jumala sinua ijankaikkisesti.
4. Pane miekkas vyölles, sinä sankari, ja kaunista itses kunniallisesti.
5. Menesty sinun kauneudessas, kiiruhda sinus sanan totuuden, siveyden ja vanhurskauden tähden*, niin sinun oikia kätes ihmeellisiä osoittaa.
6. Terävät ovat sinun nuoles, että kansat lankeevat etees maahan, jotka sydämestänsä kuninkaan viholliset ovat.
7. Jumala, sinun istuimes pysyy aina ja ijankaikkisesti; sinun valtakuntas valtikka on oikeuden valtikka.
8. Sinä rakastit vanhurskautta, ja vihasit jumalatointa menoa: sentähden, oi Jumala, on sinun Jumalas voidellut* sinua ilo-öljyllä enempi kuin sinun osaveljes.
9. Kaikki sinun vaattees ovat sula Mirrham, Aloe ja Ketsia. Kuin sinä elephantin luisesta tuvastas lähdet, niin he ilahuttavat sinun.
10. II. Sinun kaunistuksessas käyvät kuningasten tyttäret*: morsian seisoo oikialla kädelläs sulassa kalliimmassa kullassa.
11. Kuule, tytär, katso, ja kallista korvas: unohda kansas ja isäs huone,
12. Niin kuningas saa halun kauneutees; sillä hän on sinun herras, ja sinun pitää häntä kumartaman.
13. Tyron tyttären pitää myös siihen lahjoinensa tuleman*: rikkaat kansan seassa pitää sinun edessäs rukoileman.
14. Kuninkaan tytär on kokonansa kunniallinen sisältä: hän on kultaisessa vaatteessa puetettu.
15. Hän viedään monella tavalla kudotuissa vaatteissa kuninkaan tykö: neitseet, hänen ystävänsä, jotka häntä seuraavat, tuodaan sinun tykös.
16. Ne viedään ilolla ja riemulla, ja he menevät kuninkaan tupaan.
17. III. Sinun isäis siaan pitää sinun lapsia saaman, jotka asetat päämiehiksi* kaikkeen maailmaan.
18. Minä tahdon muistaa sinun nimeäs sukukunnasta niin sukukuntaan: sentähden pitää kansat sinua kiittämän aina ja ijankaikkisesti.

46. Psalmi.

I. Seurakunnan rohkeus Jumalan turvissa. II. Kehoitus Jumalan vanhurskasten tekoin tutkintoon.

Koran lasten veisu nuoruudesta, edelläveisaajalle.
2. I. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.
3. Sentähden emme pelkää, jos vielä maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat,
4. Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis*, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, Sela!
5. Kuitenkin on Jumalan kaupunki* ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat.
6. Jumala on hänen keskellänsä, sentähden se kyllä pysyy: Jumala auttaa häntä varhain.
7. Pakanain pitää hämmästymän ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin hän äänensä antaa.
8. Herra Zebaot on meidän kanssamme, Jakobin Jumala on meidän tukemme, Sela!
9. II. Tulkaat ja katsokaat Herran tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset tekee,
10. Joka hallitsee sodat kaikessa maailmassa, joka joutsen särkee ja rikkoo keihään, ja rattaat tulessa polttaa.
11. Lakatkaat* ja tietäkäät, että minä olen Jumala: minä olen voittava kunnian pakanain seassa ja minä ylennetään maan päällä.
12. Herra Zebaot on meidän kanssamme: Jakobin Jumala on meidän tukemme, Sela!

47. Psalmi.

Ennustus I. Kristuksen valtakunnasta, evankeliumin kautta koottavasta. II. Kristuksen taivaasen astumisesta, ja pakanain kääntymisestä.

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Kaikki kansat, paukuttakaat käsiänne, ja ihastukaat Jumalalle iloisella äänellä.
3. Sillä Herra kaikkein korkein on hirmuinen, suuri kuningas koko maan päällä.
4. Hän vaatii kansat allemme, ja pakanat meidän jalkaimme alle.
5. Hän valitsee meille perimisemme*, Jakobin kunnian, jota hän rakastaa, Sela!
6. II. Jumala astui ylös* riemulla, ja Herra helisevällä basunalla.
7. Veisatkaat, veisatkaat Jumalalle: veisatkaat, veisatkaat kuninkaallemme.
8. Sillä Jumala on koko maan kuningas: veisatkaat hänelle taitavasti.
9. Jumala on pakanain kuningas: Jumala istuu pyhällä istuimellansa.
10. Kansain päämiehet ovat kokoontuneet Abrahamin Jumalan kansan tykö; sillä maan edesvastaajat ovat Jumalan: hän on sangen suuresti ylennetty.

48. Psalmi.

Ennustus I. Uuden Testamentin seurakunnan eli hengellisen Zionin ihanaisesta tilasta. II. Sen uskollisten jäsenten uskallusriemusta Jumalassa. III. Varoitus sen tutkintoon.

Koran lasten Veisu-Psalmi.
2. I. Suuri on Herra, ja sangen kiitettävä, meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.
3. Zionin vuori on kauniilla paikalla*, koko maan ilo, pohjan puolella, suuren kuninkaan kaupunki+.
4. Jumala on tunnettu huoneessansa, että hän sen varjelia on.
5. Sillä katso, kuninkaat olivat kokoontuneet, ja ynnä menivät ohitse.
6. He ihmettelivät, kuin he tämän näkivät: he hämmästyivät, ja kiiruhtivat pois,
7. Vavistus on heidät siellä käsittänyt, ahdistus niinkuin synnyttäväisen.
8. Sinä särjet haahdet meressä (a) itätuulella.
9. Niinkuin me kuulimme, niin me sen näemme Herran Zebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala sen vahvistaa ijankaikkisesti, Sela!
10. II. Jumala! me odotamme sinun hyvyyttäs sinun templissäs.
11. Jumala! niinkuin sinun nimes on, niin myös on sinun kiitokses hamaan maailman ääreen: sinun oikia kätes on täynnä vanhurskautta.
12. Riemuitkaan Zionin vuori, ja Juudan tyttäret iloitkaan sinun oikeuttes tähden.
13. III. Menkäät Zionin ympäri ja piirittäkäät häntä: lukekaat hänen torninsa.
14. Turvatkaat hänen muurinsa, vahvistakaat hänen salinsa, että te sitä juttelisitte tulevaisille sukukunnille.
15. Sillä tämä Jumala on meidän Jumalamme aina ja ijankaikkisesti: hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

49. Psalmi.

I. Neuvotaan hämmästymättömyyteen pahana päivänä. II. Osoitetaan rikkauteen luottamisen ja jumalattomain hulluus ja vahinko. III. Kielletään pahenemasta jumalattomain myötäkäymisestä.

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Kuulkaat tätä, kaikki kansat*, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
3. Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
4. Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
5. Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin*, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
6. Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
7. II. Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
8. Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
9. Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis*, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
10. Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
11. Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
12. Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
13. Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
14. Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!
15. He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman*, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.
16. Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!
17. III. Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
18. Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
19. Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
20. Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
21. Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

50. Psalmi.

Ennustus I. Kuinka Kristus kutsuu evankeliumin kuuliaisuuteen. II. Osoittaa Vanh. Test. uhrit lakkaavan, ja Uud. Test. oikian jumalanpalveluksen muodon. III. Kokee ulkokullatuita nuhtelemisella saattaa kääntymiseen, että heille hyvin kävis.

Asaphin Psalmi.
I. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2. Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3. Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä*, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan*, tuomitaksensa kansaansa.
5. Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6. Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!
7. II. Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas.
8. Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9. En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10. Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11. Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12. Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13. Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14. Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15. Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16. III. Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17. Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18. Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19. Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20. Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21. Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22. Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23. Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.

51. Psalmi.

Katumus-Psalmi, jossa David I. Raskaan lankeemuksensa jälkeen, murheellisen mielen alla, rukoilee Jumalalta armoa ja syntein anteeksisaamista. II. Halajaa Pyhän Hengen vaikutuksesta uskon elämää. III. Lupaa vilpittömän, uuden kuuliaisuuden. IV. Toivottaa seurakunnalle menestystä.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle,
2. Kuin propheta Natan tuli hänen tykönsä, sittekuin hän Batseban tykönä käynyt oli.
3. I. Jumala, ole minulle armollinen sinun hyvyytes tähden: pyyhi pois minun syntini suuren laupiutes tähden.
4. Pese minua hyvin vääryydestäni, ja puhdista minua synnistäni.
5. Sillä minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni.
6. Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäs, ettäs olisit oikia sanoissas ja puhdas tuomitessas.
7. Katso, minä olen synnissä* syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt.
8. Katso, sinä halajat totuutta, joka salaudessa on, ja ilmoitat salatun viisauden minulle.
9. Puhdista minua isopilla, että minä puhdistuisin: pese minua, että minä lumivalkiaksi tulisin.
10. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ne luut ihastuisivat, jotka särkenyt olet.
11. Peitä kasvos minun synneistäni, ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni.
12. II. Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi vahva henki.
13. Älä heitä minua pois kasvois edestä, ja älä minulta ota pois sinun Pyhää Henkeäs.
14. Anna minulle taas sinun autuutes ilo, ja sillä hyvällä (a) hengelläs tue minua.
15. III. Minä tahdon väärille opettaa sinun ties, että syntiset tykös palajaisivat.
16. Päästä minua veren vioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni ylistäis sinun vanhurskauttas.
17. Avaa, Herra, minun huuleni, että minun suuni ilmoittais sinun kiitokses.
18. Sillä ei sinulle kelpaa uhri*, että minä sen antaisin; ja ei polttouhri sinulle ensinkään kelpaa.
19. Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki: ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
20. IV. Tee Zionille hyvästi sinun armos jälkeen; rakenna Jerusalemin muurit.
21. Silloin sinulle kelpaavat vanhurskauden uhrit*, polttouhrit ja muut uhrit: silloin sinun alttarillas härkiä uhrataan.

52. Psalmi.

I. David osoittaa Doegin ja kaikkein tyrannein pahuuden ja rangaistuksen. II. Vanhurskasten menestyksen.

Davidin opetus, edelläveisaajalle,
2. Kuin Edomilainen Doeg tuli ja ilmoitti Saulille, ja sanoi hänelle: David on tullut Ahimelekin huoneesen.
3. I. Mitäs kerskaat pahuudessas, sinä väkevä? Jumalan laupius pysyy joka päivä.
4. Sinun kieles ajattelee vahinkoa ja leikkaa valheellansa niinkuin terävä partaveitsi.
5. Sinä rakastat enempi pahaa kuin hyvää, ja puhut valhetta pikemmin kuin oikeutta, Sela!
6. Sinä puhut mielelläs kaikkia murhasanoja väärällä kielellä.
7. Niin Jumala myös kukistaa sinun ijankaikkisesti: hän murentaa sinun, ja majasta tempaa sinun ulos, ja juurittaa sinun ulos eläväin maalta, Sela!
8. Ja vanhurskasten pitää sen näkemän ja pelkäämän; ja he nauravat häntä.
9. Katso, tämä on se mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan uskalsi suureen rikkauteensa: hän on vahvistunut pahuudessansa.
10. II. Mutta minä olen niinkuin viheriäinen öljypuu* Herran huoneessa: minä uskallan Jumalan laupiuteen aina ja ijankaikkisesti.
11. Minä tahdon sinua kiittää ijankaikkisesti, ettäs sen teit, ja odottaa sinun nimeäs; sillä se on hyvä sinun pyhäis edessä.

53. Psalmi.

Kirjoitetaan I. Jumalattomain luonto, ja kaikkein ihmisten turmelus luonnon puolesta. II. Vääräin opettajain käytös ja rangaistus. III. Uskovaisten ikävöitsemys Messiaksen perään.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, Mahelatin päällä.
2. I. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan*; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa: ei ole joka hyvää tekee.
3. Jumala katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku* ymmärtäis, joku Jumalaa etsis.
4. Mutta he ovat kaikki vilpistelleet, ja kaikki ovat kelvottomiksi tulleet: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.
5. II. Eivätkö pahantekiät sitä huomaitse? jotka minun kansaani syövät, niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he Jumalaa avuksensa huuda.
6. Siellä he kovin pelkäsivät, kussa ei mitään peljättävää ollut; sillä Jumala hajoittaa niiden luut, jotka sinua ahdistavat: sinä saatat heitä häpiään, sillä Jumala hylkää heidät.
7. III. Oi, jos apu tulis Zionista Israelille! Kuin Jumala vangitun kansansa päästää, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.

54. Psalmi.

I. Davidin rukous vihamiehiä vastaan. II. Uskallus Jumalan apuun. III. Mieluinen kiitoksen lupaus.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla,
2. Kuin Siphiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: David on lymyttänyt itsensä meidän tykönämme.
3. I. Auta minua Jumala sinun nimelläs*, ja saata minulle oikeus sinun väkevyydelläs.
4. Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviis minun suuni sanat.
5. Sillä muukalaiset karkasivat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyivät minun sieluani: ei he pitäneet Jumalaa silmäinsä edessä, Sela!
6. II. Katso, Jumala auttaa minua: Herra tukee minun sieluani.
7. Hän kostaa minun vihollisteni pahuuden: hajoita ne totuudessas.
8. III. Niin minä mielelläni sinulle uhraan: minä kiitän, Herra, sinun nimeäs, sillä se on hyvä.
9. Sillä hän on pelastanut minun kaikesta hädästä; ja minun silmäni ovat nähneet minun viholliseni.

55. Psalmi.

I. David valittaa, että hän oli ahdistuksessa vihollistensa tähden. II. Rukoilee heille perikatoa. III. Rohkaisee itsiänsä uskalluksella Jumalan apuun.

Davidin opetus*, edelläveisaajalle, kanteleilla.
2. I. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
3. Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
4. Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
5. Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
6. Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
7. Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
8. Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!
9. Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
10. II. Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
11. He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
12. Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
13. Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
14. Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
15. Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
16. Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.
17. III. Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
18. Ehtoona, aamulla* ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
19. Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
20. Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
21. He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
22. Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
23. Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää*, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
24. Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät* ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

56. Psalmi.

I. Davidin rukous avusta vainoojiansa vastaan. II. Turvaaminen Jumalan lupauksiin. III. Kiitoksen lupaus avun edestä.

Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa.
2. I. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.
3. Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.
4. Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.
5. Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha* minun tekis?
6. Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.
7. He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.
8. Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.
9. II. Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?
10. Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.
11. Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.
12. Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?
13. III. Minä olen sinulle, Jumala, luvannut*, minä tahdon sinua kiittää.
14. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.

57. Psalmi.

I. David turvaa Jumalaan vihollisten kiukuitessa. II. Vakuutettu avusta, lupaa kiitoksen.

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan.
2. I. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan* siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.
3. Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.
4. Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, Sela! lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.
5. Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.
6. Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
7. Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela!
8. II. Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.
9. Herää kunniani*, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.
10. Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.
11. Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.
12. Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.

58. Psalmi.

I. Davidin vihollisten ja seurakunnan sortajain kiukku. II. Niiden rangaistus. III. Vanhurskasten ilo.
Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut.

2. I. Oletteko te juuri niin mykät, ettette puhu sitä mikä oikeus on, ettekä tuomitse, mikä kohtuus on*, te ihmisten lapset?
3. Sydämestänne te myös vääryyttä teette, ja maakunnassa käsillänne väkivaltaa toimitatte.
4. Jumalattomat ovat kääntyneet pois jo äitinsä kohdusta*, valhetteliat ovat eksyneet hamasta äitinsä kohdusta.
5. Heidän kiukkunsa on niinkuin kärmeen kiukku, niinkuin kuuron kyykärmeen, joka korvansa tukitsee,
6. Ettei hän kuulisi* lumojain ääntä, sen joka viisaasti lumota taitaa.
7. II. Jumala, särje heidän hampaansa* heidän suuhunsa: murenna, Herra, nuorten jalopeurain syömähampaat.
8. Heidän pitää sulaman niinkuin vesi*: he ampuvat nuolillansa+, mutta ne käyvät rikki.
9. He hukkuvat, niinkuin näkin kota raukee, niinkuin vaimon keskeneräinen*, eikä saa nähdä aurinkoa.
10. Ennenkuin teidän orjantappuranne puuksi kasvavat, niin pitää vihan heitä elävänä repäisemän pois.
11. III. Vanhurskaan pitää iloitseman*, koska hän koston näkee, ja pesemän jalkansa jumalattoman veressä,
12. Että jokaisen pitää sanoman: vanhurskaalle on kuitenkin hedelmä*; Jumala on kuitenkin se, joka tuomitsee+ maan päällä.

59. Psalmi.

I. David rukoilee pelastusta vihollistensa julmuudesta. II. Vakuuttaa itsiänsä Jumalan avusta, ja ylistää Herraa.

Davidin kultainen kappale, ettei hän hukkunut, kuin Saul lähetti hänen huonettansa piirittämään, saadaksensa häntä tappaa.
2. I. Pelasta minua vihollisistani, Jumalani, ja varjele minua niistä, jotka itseänsä asettavat minua vastaan.
3. Pelasta minua pahointekiöistä, ja auta minua murhamiehistä;
4. Sillä katso, Herra, he väijyvät sieluani: väkevät kokoontuvat minua vastaan, ilman minun syytäni ja rikostani.
5. He juoksevat ilman syytä, ja valmistavat itseänsä: nouse tulemaan minua vastaan ja katsomaan.
6. Ja sinä, Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala, herää etsimään kaikkia pakanoita: älä ketään heistä armahda*, jotka niin väkivaltaisesti vääryyttä tekevät, Sela!
7. He tulkoon taas ehtoona, ja ulvokaan niinkuin koira, ja samotkaan ympäri kaupungin.
8. Katso, he puhuvat suullansa: miekat ovat heidän huulissansa*, kuka sen kuulis.
9. Mutta sinä, Herra, naurat heitä, ja pilkkaat* kaikkia pakanoita.
10. II. Heidän väkevyytensä edestä minä turvaan sinun tykös; sillä Jumala on minun varjelukseni.
11. Jumala osoittaa minulle runsaasti laupiutensa, Jumala antaa minun nähdä koston vihollisistani.
12. Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unohtaisi: hajoita heitä voimallas, ja lyö heitä maahan, Herra meidän kilpemme.
13. Heidän huultensa puhe on heidän suunsa synti: ja he käsitetään ylpeydessänsä: ja he juttelevat kirouksia ja valhetta.
14. Pyyhi heitä pois vihassas, pyyhi heitä pois, ettei he olisikaan; että he ymmärtäisivät sen, että Jumala hallitsee Jakobissa, hamaan maailman ääriin asti, Sela!
15. He tulkoon taas ehtoona, ja ulvokaan niinkuin koira, ja samotkaan ympäri kaupungin.
16. Anna heidän juosta sinne ja tänne ruoan tähden; ja ulvokaan, koska ei he ravituksi tule.
17. Mutta minä veisaan sinun väkevyyttäs, ja varhain kerskaan sinun laupiuttas; sillä sinä olet minun varjelukseni ja turvani minun hädässäni.
18. Sinä olet minun väkevyyteni, sinulle minä kiitosta veisaan; sillä sinä Jumala olet minun varjelukseni ja minun armollinen Jumalani.

60. Psalmi.

I. David juttelee maakunnan surkiaa tilaa, ja ikävöitsee sille pelastusta. II. Iloitsee valtakuntansa vahvistetuksi Jumalan avun kautta.

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan,
2. Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista.
3. I. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.
4. Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.
5. Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.
6. Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojentaisivat ylös, totuuden tähden, Sela!
7. Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.
8. II. Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.
9. Gilead on minun, minun on Manasse, Ephraim on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.
10. Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.
11. Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?
12. Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?
13. Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.
14. Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.