21. Psalmi.

Ennustus I. Kristuksen valtakunnan korottamisesta; II. Hänen voimallisista töistänsä valtakuntansa vihollisia vastaan.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Herra, Kuningas riemuitsee sinun voimassas: ja kuinka suuresti hän iloitsee avustas!
3. Hänen sydämensä halun sinä annat hänelle, etkä kiellä, mitä hänen suunsa anoo*, Sela!
4. Sillä sinä ennätät hänen hyvällä siunauksella: sinä panet kultaisen kruunun hänen päähänsä.
5. Hän anoi elämää sinulta, niin sinä annoit hänelle pitkän ijän aina ja ijankaikkisesti.
6. Hänellä on suuri kunnia sinun avustas: sinä panet ylistyksen ja kaunistuksen hänen päällensä.
7. Sillä sinä asetat hänen siunaukseksi ijankaikkisesti: sinä ilahutat hänen kasvois edessä ilolla.
8. Sillä Kuningas* turvaa Herraan: ja Ylimmäisen laupiudessa ei hän horju.
9. II. Sinun kätes löytää kaikki vihollises: sinun oikia kätes löytää ne, jotka sinua kadehtivat.
10. Sinä panet heitä niinkuin kuumaan pätsiin sinun vihas aikana: Herra nielee heitä vihassansa, ja tuli syö heitä.
11. Heidän hedelmänsä sinä kadotat maan päältä, ja heidän siemenensä ihmisten lapsista.
12. Sillä he ajattelivat tehdä sinulle pahaa: he pitivät neuvoa, jota ei he voineet täyttää.
13. Sillä sinä teet heitä olkapääksi: sinä tarkoitat jänteelläs heidän kasvojansa vastaan.
14. Herra, ylennä sinuas väkevyydessäs; niin me veisaamme ja kiitämme sinun voimaas.

22. Psalmi.

Ennustus I. Kristuksen katkerasta kärsimisestä; II. Kristuksen ansion julistamisesta ja osallisuudesta.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään.
2. I. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit*? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
3. Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
4. Sinä olet pyhä*, joka asut Israelin kiitoksessa.
5. Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
6. Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
7. Mutta minä olen mato ja en ihminen*, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
8. Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
9. Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
10. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
12. Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
13. Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
14. Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
15. Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu medenvaha ruumiissani.
16. Minun voimani on kuivettunut* niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
17. Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
18. Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
19. He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
20. Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
21. Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
22. Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
23. II. Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
24. Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
25. Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
26. Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa*: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
27. Raadolliset syövät ja ravitaan*, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
28. Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
29. Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
30. Kaikki lihavat* maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät+.
31. Hänen pitää saaman siemenen*, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
32. He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat* syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

23. Psalmi.

I. Uskovaisten kerskaus ylimmäisestä paimenestansa Kristuksesta. II. Lohdutus hänen varjeluksestansa kaikissa tiloissa.

Davidin Psalmi.
I. Herra on minun paimeneni*: ei minulta mitään puutu.
2. Hän kaitsee minua viheriäisessä niityssä, ja vie minua virvoittavan veden tykö.
3. Minun sieluni hän virvoittaa: hän vie minun oikialle tielle, nimensä tähden.
4. II. Ja vaikka minä vaeltaisin pimiässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahuutta, ettäs olet kanssani: sinun vitsas ja sauvas minun tukevat.
5. Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni kohdalle: sinä voitelet minun pääni öljyllä*, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
6. Hyvyys ja laupius noudattavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa ijankaikkisesti.

24. Psalmi.

I. Julistetaan Jumalan voiman valtakunta. II. Kirjoitetaan armovaltakunnan oikiat alamaiset. III. Neuvotaan Kristusta ottamaan vastaan.

Davidin Psalmi.
I. Herran on maa, ja kaikki mitkä siinä ovat, maan piiri ja ne jotka sen päällä asuvat.
2. Sillä hän on perustanut* sen merten päälle, ja virtain päälle sen vahvistanut.
3. II. Kuka astuu Herran vuorelle? ja kuka taitaa seisoa hänen pyhässä siassansa?
4. Jolla viattomat kädet ovat ja on puhdas sydämestä, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin,
5. Se saa siunauksen Herralta, ja vanhurskauden autuutensa Jumalalta.
6. Tämä on se sukukunta, joka häntä etsii, joka kysyy sinun kasvojas, Jakob, Sela!
7. III. Tehkäät portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan* mennä sisälle.
8. Kuka on kunnian Kuningas? se on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra voimallinen sodassa.
9. Tehkäät portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan mennä sisälle!
10. Kuka on kunnian Kuningas? se on Herra Zebaot, hän on kunnian Kuningas, Sela!

25. Psalmi.

I. Rukous häpiän poistamisesta, neuvon saamisesta ja syntein anteeksi antamisesta. II. Jumalan hyvyyden ja totuuden ylistys. III. Turvallinen halu suojeluksen perään ahdistuksessa.

Davidin Psalmi.
I. Sinun tykös, Herra, ylennän minä sieluni.
2. Minun Jumalani! sinuun minä turvaan, älä salli minua häväistä, ettei minun viholliseni iloitsisi minusta.
3. Sillä ei yksikään tule häpiään, joka sinua odottaa*; mutta irralliset pilkkaajat saavat häpiän.
4. Herra, osoita minulle sinun ties, ja opeta minulle sinun polkus.
5. Johdata minua totuudessas, ja opeta minua; sillä sinä olet Jumala, joka minua autat, yli päivää minä odotan sinua.
6. Muista, Herra, laupiuttas ja hyvyyttäs, joka maailman alusta on ollut.
7. Älä muista nuoruuteni syntejä* ja ylitsekäymistäni; mutta muista minua sinun laupiutes jälkeen, sinun hyvyytes tähden, Herra!
8. II. Herra on hyvä ja vakaa, sentähden saattaa hän syntiset tielle.
9. Hän johdattaa oikeudella raadollisen, ja opettaa siveille hänen tiensä.
10. Kaikki Herran tiet ovat hyvyys ja totuus niille, jotka hänen liittonsa ja todistuksensa pitävät.
11. Sinun nimes tähden, Herra, ole armollinen minun pahalle teolleni, joka suuri on.
12. Kuka on se mies, joka Herraa pelkää? sillä hän opettaa parhaan tien.
13. Hänen sielunsa asuu hyvyydessä, ja hänen sikiänsä omistaa maan.
14. Herran salaisuus on niillä, jotka häntä pelkäävät, ja liittonsa ilmoittaa hän heille.
15. III. Minun silmäni katsovat alati Herraa*, sillä hän kirvottaa minun jalkani verkosta.
16. Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen; sillä minä olen yksinäinen ja raadollinen.
17. Minun sydämeni murheet ovat moninaiset: vie siis minua ulos tuskistani.
18. Katsos minun vaivaisuuteni ja raadollisuuteni puoleen*, ja anna kaikki minun syntini anteeksi.
19. Katsos, kuinka monta vihollista minulla on*? ja sulasta kateudesta he minua vihaavat+.
20. Varjele minun sieluni ja vapahda minua, älä laske minua häpiään; sillä sinuun minä turvaan.
21. Vakuus ja oikeus* varjelkoon minua; sillä minä odotan sinua.
22. Jumala, vapahda Israel kaikista tuskistansa.

26. Psalmi.

I. David turvaa Jumalan varjelukseen vakuuden lupauksella. II. Rukoilee, ettei hän hyljättäisi jumalattomain sekaan.

Davidin Psalmi.
I. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut*: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.
2. Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.
3. Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan* sinun totuudessas.
4. En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.
5. Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.
6. Minä pesen käteni viattomuudessa*, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä+,
7. Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.
8. Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.
9. II. Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,
10. Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.
11. Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!
12. Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.

27. Psalmi.

I. Davidin ja Jumalan lasten rohkeus Herrassa. II. Hartaus saada alati olla seurakunnan oikiana jäsenenä. III. Halu Jumalan avun ja holhomisen perään.

Davidin Psalmi.
I. Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ketä minä pelkään? Herra on henkeni väkevyys, ketä minä vapisen?
2. Sentähden, vaikka pahat, vainolliseni ja viholliseni, lähestyvät minun lihaani syömään, täytyy heidän kuitenkin itseänsä loukata ja langeta.
3. Ja vaikka sotaväki saartais minua, niin ei sydämeni sentähden pelkäisi*; ja jos sota nousis minua vastaan, minä turvaan sittekin häneen.
4. II. Yhtä minä Herralta anon, sitä minä pyydän, asuakseni Herran huoneessa kaiken elinaikani*: että minä näkisin Herran kauniin jumalanpalveluksen, ja hänen templiänsä etsisin.
5. Sillä hän peittää minua majassansa pahana aikana: hän kätkee minun salaiseen majaansa*, ja korottaa minun kalliolle.
6. Ja hän korottaa nytkin minun pääni vihollisteni ylitse, jotka ympärilläni ovat; niin minä uhraan hänen majassansa kiitosuhria: minä veisaan ja laulan Herralle.
7. III. Herra, kuule minun ääneni, koska minä huudan: ole minulle armollinen, ja kuultele minua.
8. Minun sydämeni sanoo sinulle tämän sinun sanas: etsikäät minun kasvojani!* sentähden minä etsin, Herra, sinun kasvojas.
9. Älä peitä* kasvojas minulta, ja älä sysää pois palveliaas vihassas; sillä sinä olet minun apuni: älä minua hylkää, älä myös minua anna ylön, minun autuuteni Jumala.
10. Sillä minun isäni ja äitini hylkäsivät minun; mutta Herra korjasi minun.
11. Herra, osoita minulle sinun ties, ja johdata minua oikiaa polkua*, minun vihollisteni tähden.
12. Älä anna minua vihollisteni tahtoon; sillä väärät todistukset seisovat minua vastaan ja tekevät häpeemättä vääryyttä.
13. Mutta minä uskon kuitenkin näkeväni Herran hyvyyttä eläväin maalla,
14. Odota Herraa, ole hyvässä turvassa, ja hän vahvistaa sinun sydämes: ja odota Herraa.

28. Psalmi.

I. David rukoilee armoa Jumalalta välttääksensä pahain seuraa. II. Kiittää rukouksen kuulemisen edestä.

Davidin Psalmi.
I. Koska minä huudan sinua, Herra, uskallukseni, niin älä vaikene minulle; etten, koska sinä vaikenisit minulle, minä tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät.
2. Kuule minun rukoukseni ääni, koska minä huudan sinua, kuin minä nostan käteni sinun pyhää kuorias päin.
3. Älä anna minun tulla jumalattomain* ja pahointekiäin sekaan, jotka lähimmäistensä kanssa puhuvat ystävällisesti, vaan pahuutta on heidän sydämissänsä+,
4. Anna heille heidän työnsä jälkeen ja heidän pahan menonsa perään: anna heille heidän kättensä töiden perään, maksa heille heidän ansionsa perästä.
5. Sillä ei he ota vaaria Herran töistä, eikä hänen käsi-aloistansa*; sentähden rikkoo hän heitä ja ei rakenna heitä.
6. II. Kiitetty olkoon Herra; sillä hän on kuullut minun rukoukseni äänen.
7. Herra on minun väkevyyteni ja kilpeni, häneen minun sydämeni toivoo, ja minä olen autettu; ja minun sydämeni riemuitsee, ja minä kiitän häntä veisullani.
8. Herra on heidän väkevyytensä; hän on väkevä, joka voideltuansa auttaa.
9. Auta kansaas ja siunaa perimistäs*, ja ravitse heitä ja korota heitä ijankaikkisesti.

29. Psalmi.

I. Neuvotaan voimallisia tekemään Kristukselle vilpitöintä palvelusta. II. Osoitetaan Jumalan sanan, lain ja evankeliumin voima.

Davidin Psalmi.
I. Tuokaat Herralle, te väkevät, tuokaat Herralle kunnia* ja väkevyys.
2. Tuokaat Herralle hänen nimensä kunnia*: kumartakaat Herraa pyhässä kaunistuksessa.
3. II. Herran ääni käy vetten päällä: kunnian Jumala pauhaa*, Herra suurten vetten päällä.
4. Herran ääni käy voimassa: Herran ääni käy suuressa kunniassa.
5. Herran ääni särkee sedripuut, ja Herra särkee sedripuut Libanonissa.
6. Hän hyppäyttää heitä niinkuin vasikan, sekä Libanonin että Sirionin, niinkuin nuoren yksisarvisen.
7. Herran ääni leikkaa, niinkuin tulen liekki.
8. Herran ääni häälyttää korven, ja Herra liikuttaa Kadeksen korven.
9. Herran ääni saattaa peurat poikimaan, ja paljastaa metsät: ja hänen templissänsä pitää koko hänen joukkonsa sanoman hänelle kunnian.
10. Herra istuu vedenpaisumisen päällä*: Herra pysyy Kuninkaana ijankaikkisesti.
11. Herra antaa kansallensa väkevyyden: Herra siunaa kansaansa rauhalla.

30. Psalmi.

I. David kehoittaa esimerkillänsä kiittämään Jumalaa pelastuksen edestä tuskista. II. Opettaa myötä- ja vastoinkäymisessä Jumalassa kiinni riippumaan.

Psalmi, veisattava Davidin huoneen vihkimisessä.
2. I. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä olet korottanut minua: et myös salli viholliseni iloita minusta.
3. Herra minun Jumalani, kuin minä huusin sinua, niin sinä teit minun terveeksi.
4. Herra, sinä veit sieluni ulos helvetistä: sinä olet minun elävänä pitänyt niiden mennessä kuoppaan.
5. Pyhät, veisatkaat kiitosta Herralle, ja kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi.
6. Sillä hänen vihansa viipyy silmänräpäyksen*, ja hän ihastuu elämästä: ehtoona on itku, mutta aamulla ilo.
7. II. Mutta minä sanoin myötäkäymisessäni: en minä ikänä kukistu.
8. Sillä sinä, Herra, olet hyvässä tahdossas vuoreni vahvistanut; mutta kuin sinä kasvos peitit, niin minä hämmästyin.
9. Sinua, Herra, minä huudan, ja Herraa minä rukoilen.
10. Mitä hyvää minun veressäni on, kuin minä hautaan alas menen? kiittäneekö tomukin* sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas?
11. Herra, kuule, ja ole minulle armollinen: Herra, ole minun auttajani.
12. Sinä olet muuttanut minun valitukseni iloksi: sinä olet riisunut minun säkkini, ja vyötit minun riemulla,
13. Että minun kunniani* veisais sinulle kiitosta ja ei vaikenisi, Herra minun Jumalani, minä kiitän sinua ijankaikkisesti!

31. Psalmi.

Ennustus Kristuksesta: I. Kuinka hän rukoilee Isäänsä suuressa kärsimisensä tuskassa. II. Kiittää avun edestä ja rohkaisee jumalisia.

Davidin Psalmi edelläveisaajalle.
2. I. Herra, sinuun minä uskallan*, etten minä ikänä häpiään tulisi: vapahda minua sinun vanhurskautes kautta.
3. Kallista korvas minun puoleeni, auta minua äkisti: ole minulle vahva kallio ja linna minua auttamaan;
4. Sillä sinä olet minun kallioni ja minun linnani*, ettäs siis sinun nimes tähden minua taluttaisit ja veisit;
5. Ettäs minun kirvottaisit verkosta, jonka he minun eteeni virittivät; sillä sinä olet minun väkevyyteni.
6. Sinun käsiis annan minä henkeni*, sinä olet minun lunastanut, Herra, sinä totinen Jumala.
7. Minä vihaan niitä, jotka pitävät väärää oppia; mutta minä uskallan Herraan.
8. Minä ihastun ja riemuitsen* sinun hyvyytes tähden, ettäs katsot minun raadollisuuttani, ja tunnet minun sieluni tuskassa.
9. Ja et sinä sulje minua vihollisteni käsiin*: sinä asetat minun avaraan paikkaan+.
10. Herra, ole minulle armollinen, sillä minä ahdistetaan; minun kasvoni ovat muuttuneet murheesta, niin myös minun sieluni ja vatsani.
11. Sillä minun elämäni on kulutettu murheesta, ja minun vuoteni huokauksesta: minun voimani on rauvennut pahain tekoin kautta, ja minun luuni ovat muserretut.
12. Minä olen pilkaksi tullut kaikille vihamiehilleni ja kylällisilleni ylönpalttisesti, ja hämmästykseksi tuttavilleni: jotka minun ulkona näkevät, pakenevat minua.
13. Minä olen sydämestä unhotettu niinkuin kuollut*: minä olen niinkuin rikottu astia.
14. Sillä minä kuulen monen häväistyksen, että jokainen karttaa minua: he pitävät keskenänsä neuvoa minusta, ja tahtovat ottaa minun henkeni.
15. Mutta minä toivon sinuun, Herra, ja sanon: sinä olet minun Jumalani!
16. Minun aikani ovat sinun käsissäs: pelasta minua vihollisteni kädestä ja niistä, jotka minua vainoovat.
17. Anna kasvos paistaa* palvelias päälle: auta minua laupiutes kautta.
18. Herra, älä minun anna häpiään tulla; sillä sinua minä avuksi huudan: jumalattomat tulkoon häpiään, vaijetkoon helvetissä.
19. Tulkoon mykäksi väärät suut*, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan kovasti ylpeydestä ja ylönkatseesta.
20. II. Kuinka suuri on sinun hyvyytes, jonka panit tallelle niille, jotka sinua pelkäävät! ja jonka niille osoitat, jotka sinuun uskaltavat, ihmisten lasten edessä!
21. Sinä kätket heitä tykönäs salaisesti* jokaisen haastosta: sinä peität heitä majassas riiteleväisistä kielistä.
22. Herra olkoon kiitetty, että hän on minulle osoittanut ihmeellisen hyvyyden, vahvassa kaupungissa.
23. Sillä minä sanoin pikaisuudessani: minä olen sinun silmäis edestä sysätty pois*: kuitenkin kuulit sinä rukoukseni äänen, koska minä sinun tykös huusin+.
24. Rakastakaat Herraa, kaikki hänen pyhänsä; Herra varjelee uskollisia ja runsaasti kostaa niille, jotka ylpeyttä harjoittelevat.
25. Olkaat hyvässä turvassa, ja hän vahvistaa teidän sydämenne, kaikki jotka Herraa odotatte.

32. Psalmi.

I. Että syntein anteeksi saamisessa on oikia autuus, osoittaa David esimerkillänsä; II. Kuinka Jumala opettaa sitä oikein etsimään.

Davidin opetus.
I. Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt ovat.
2. Autuas on se ihminen, jolle Herra ei soimaa vääryyttä, jonka hengessä ei vilppiä ole.
3. Sillä koska minä tahdoin sitä vaieta*, musertuivat minun luuni jokapäiväisestä itkustani,
4. Sillä sinun kätes oli yöllä ja päivällä raskas* minun päälläni, niin että nesteeni kuivui: niinkuin kesällä kuivuu, Sela!
5. Sentähden minä tunnustan sinun edessäs syntini, ja en peitä pahoja tekojani. Minä sanoin: minä tunnustan Herralle pahat tekoni; niin sinä annoit anteeksi syntini vääryyden*, Sela!
6. Tämän tähden pitää kaikkein pyhäin sinua rukoileman oikialla ajalla+: sentähden kuin suuret vedenpaisumiset tulevat, ei he niihin ulotu.
7. Sinä olet minun varjelukseni, kätke minua murheesta, että minä pelastettuna sangen riemuisesti kerskaisin, Sela!
8. II. Minä neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: minä johdatan sinun silmilläni.
9. Älkäät olko niinkuin orhiit ja muulit, joilla ei ymmärrystä ole, joille pitää suitset ja ohjat* suuhun pantaman, ellei he lähene sinua.
10. Jumalattomalla on monta vitsausta*; mutta joka Herraan toivoo, hänen hyvyys ympäri piirittää.
11. Riemuitkaat teitänne Herrassa, ja olkaat iloiset, te vanhurskaat, ja kerskatkaat, kaikki te yksivakaiset.

33. Psalmi.

I. Kehoitus kiittämään Herraa. II. Jumalan ominaisuutten ja suurten tekoin julistus. III. Niiden autuus, jotka Herraan turvaavat.

I. Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.
2. Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.
3. Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.
4. II. Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.
5. Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.
6. Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.
7. Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.
8. Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.
9. Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.
10. Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.
11. Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti*, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.
12. III. Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.
13. Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.
14. Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.
15. Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä*: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.
16. Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä*, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.
17. Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.
18. Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,
19. Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.
20. Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!
21. Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.
22. Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!

34. Psalmi.

I. David kehoittaa esimerkillänsä kiittämään Herraa pelastuksen edestä tuskasta. II. Puhuu Jumalan lasten onnesta ja jumalattomain rangaistuksesta.

Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois.
2. I. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
3. Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
4. Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
5. Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
6. Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
7. Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
8. II. Herran enkeli piirittää* niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
9. Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen*: autuas on se, joka häneen turvaa+.
10. Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
11. Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
12. Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
13. Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
14. Varjele kieles pahuudesta*, ja huules vilppiä puhumasta.
15. Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
16. Herran silmät katsovat* vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
17. Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
18. Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee*, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
19. Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
20. Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
21. Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään* niistä murreta+.
22. Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
23. Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.

35. Psalmi.

Ennustus Kristuksesta: I. Kuinka hän rukoilee yhteisesti kaikkia vihollisiansa vastaan; II. Erinomaisesti vääriä todistajia vastaan; III. Julkisia pilkkaajiansa vastaan.

Davidin Psalmi.
I. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
2. Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
3. Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
4. Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
5. Olkoon he niinkuin akanat* tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
6. Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas*; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
7. Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
8. Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
9. Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
10. Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
11. II. Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
12. He tekevät minulle pahaa hyvästä*, minulle mielikarvaudeksi.
13. Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
14. Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
15. Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat*: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
16. Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
17. Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
18. Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
19. III. Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä* vihaavat.
20. Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
21. Ja levittävät* kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
22. Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
23. Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
24. Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
25. Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
26. Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla*, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
27. Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty*, joka suo palveliallensa rauhan.
28. Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.

36. Psalmi.

I. David maalaa jumalattomain ilkeyden. II. Julistaa Jumalan hyvyyttä jumalisia kohtaan. III. Rukoilee jumalisille suojelusta jumalattomain pahuutta vastaan.

Davidin, Herran palvelian Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Se on sydämestäni sanottu jumalattomain menosta: ei he ensinkään Jumalaa pelkää.
3. Sillä hän suosittelee itsiänsä silmäinsä edessä, niinkauvan kuin hän löytää pahuutensa, saattaaksensa vihaa matkaan.
4. Hänen suunsa sanat ovat vääryys ja petos; ei hän tahdo enempää ymmärtää, että hän jotakin hyvää tekis,
5. Mutta ajattelee vuoteessansa vahinkoa*, ja pysyy vahvasti pahalla tiellä; ja ei he mitään pahaa hylkää.
6. II. Herra, sinun laupiutes ulottuu niin leviältä kuin taivas on, ja sinun totuutes niin avaralta kuin pilvet juoksevat.
7. Sinun vanhurskautes on niinkuin Jumalan vuoret, ja sinun oikeutes niinkuin suuri syvyys*: Herra, sinä autat sekä ihmiset että eläimet+.
8. Kuinka kallis on sinun hyvyytes, Jumala! että ihmisten lapset sinun siipeis varjon alle uskaltavat.
9. He juopuvat sinun huonees runsaasta tavarasta, ja sinä juotat heitä hekumallas niinkuin virralla.
10. Sillä sinun tykönäs on elävä lähde*, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.
11. III. Levitä laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.
12. Älä salli minua tallattaa ylpeiltä; ja jumalattomain käsi älköön minua kukistako.
13. Vaan anna pahointekiät siihen langeta, että he syöstäisiin pois, ja ei seisoalla pysyisi.

37. Psalmi.

I. David varoittaa Jumalan lapsia pahenemasta jumalattomain menestyksen tähden. II. Osoittaa lavialta, jumalattomain myötäkäymistä seuraavan pitkällisen onnettomuuden, vaan jumalisten vastoinkäymisessäkin olevan onnelliset.

Davidin Psalmi.
I. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
2. Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
3. Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
4. Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
5. Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
6. Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
7. Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele* sitä, jonka tie pahuudessa menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
8. Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
9. II. Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
10. Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
11. Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
12. Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
13. Mutta Herra nauraa häntä*; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14. Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
15. Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
16. Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
17. Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
18. Herra tietää hurskasten päivät*, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
19. Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
20. Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
21. Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
22. Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
23. Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
24. Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
25. Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää. (a)
26. Hän on aina laupias, ja lainaa* mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
27. Vältä pahaa, ja tee hyvää*, ja pysy ijankaikkisesti.
28. Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
29. Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
30. Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
31. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä*; ja ei hänen askeleensa livisty.
32. Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
33. Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
34. Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
35. Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan*, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
36. Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
37. Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
38. Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
39. Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
40. Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.

38. Psalmi.

Katumus-Psalmi. I. Synnin vaivan tunnosta ja tunnustuksesta. II. Armon ja avun etsimisestä.

Davidin Psalmi muistoksi.
2. I. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
3. Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
4. Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
5. Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse*; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
6. Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
7. Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
8. Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
9. Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
10. Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
11. Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
12. Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
13. Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
14. Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
15. Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
16. II. Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
17. Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
18. Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
19. Sillä minä julistan pahan tekoni*, ja murehdin syntini tähden.
20. Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
21. Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan*, että minä hyvää noudatan.
22. Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
23. Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!

39. Psalmi.

David opettaa esimerkillänsä I. Kärsivällisyydellä hillitsemään kieltä. II. Jumalan avulla kuolevaisuutta ja tämän elämän lyhykäisyyttä muistamaan. III. Rukoilemaan lievitystä syntein rangaistuksesta.

Davidin Psalmi, Jedutunilta, edelläveisaajalle.
2. I. Minä olen sanonut: minä tahdon pitää vaarin teistäni, etten minä tekisi syntiä kielelläni: minä hallitsen suuni niinkuin suitsilla*, niin kauvan kuin minä näen jumalattoman edessäni.
3. Minä tulin mykäksi, vaikenemisella vaikenin hyvästä; mutta minun murheeni lisääntyi.
4. Minun sydämeni on palava minussa, ja kuin minä sitä ajattelen, niin minä sytyn: minä puhun kielelläni.
5. II. Herra, opeta minua ajattelemaan minun loppuani, ja mikä mitta minun elämälläni on, tietääkseni, että minä erkanen täältä.
6. Katso, minun päiväni ovat kämmenen leveys tykönäs, ja minun elämäni on niinkuin ei mitään* sinun edessäs: kuinka aivan turhat+ ovat kaikki ihmiset, jotka kuitenkin niin suruttomasti elävät (a) Sela!
7. Vaan he menevät pois niinkuin varjo*, ja tekevät itsellensä hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa+.
8. Ja nyt Herra, mihinkä minä luotan? sinuun minä toivon.
9. III. Vapahda minua kaikista synneistäni, ja älä anna minun tulla hulluin pilkaksi.
10. Minä vaikenen ja en avaa suutani*; kyllä sinä sen teet.
11. Käännä sinun rangaistukses pois minusta; sillä minä olen nääntynyt sinun kätes pieksämisestä.
12. Koskas jonkun rankaiset synnin tähden, niin hänen kaunistuksensa kulutetaan* niinkuin koilta; tosin aivan turhat ovat kaikki ihmiset, Sela!
13. Kuule minun rukoukseni, Herra, ja ota minun huutoni korviis, ja älä vaikene minun kyynelteni tähden; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäs ja vieras*, niinkuin kaikki minun isäni.
14. Luovu minusta, että minä virkoaisin, ennenkuin minä menen pois, ja en silleen tässä ole.

40. Psalmi.

Ennustus Kristuksesta: I. Kuinka hän on vakuutettu Isänsä avusta kärsimisensä alla. II. Puhuu evankeliumin julistamisesta. III. Rukoilee suloista lopetusta piinallensa. IV. Toivottaa häpiätä jumalattomille ja iloa jumalisille.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Minä hartaasti odotin Herraa: ja hän kallisti itsensä minun tyköni, ja hän kuuli minun huutoni.
3. Ja hän veti minun ylös hirmuisesta haudasta ja sontaisesta loasta*, ja asetti minun jalkani kalliolle+, ja hallitsi minun käymiseni.
4. Ja hän antoi minun suuhuni uuden veisun, kiittämään meidän Jumalaamme. Sen pitää monen näkemän*, ja pelkäämän Herraa, ja toivoman häneen.
5. Autuas on se ihminen, joka panee uskalluksensa Herraan, ja ei käänny ylpeiden tykö ja niiden, jotka valheella vaeltavat.
6. II. Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmees ja ajatukses*, jotka sinä meille osoitat: ei ole mitään sinun vertaas+; minä ilmoitan niitä ja sanon, vaikka ne ovat epälukuiset.
7. Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa, vaan korvat sinä minulle avasit*: et sinä tahdo polttouhria eli syntiuhria.
8. Silloin minä sanoin: katso, minä tulen: Raamatussa* on minusta kirjoitettu+.
9. Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakis on minun sydämessäni.
10. Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa*: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät.
11. En minä salaa vanhurskauttas sydämessäni: minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas: en minä peitä laupiuttas ja vakuuttas suuressa seurakunnassa.
12. III. Mutta sinä, Herra, älä käännä laupiuttas minusta pois: sinun laupiutes ja vakuutes aina minua varjelkoon.
13. Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet: minun syntini ovat minun ottaneet kiinni, niin etten minä nähdä taida: ne ovat usiammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on minussa vaipunut.
14. Kelvatkoon se sinulle, Herra, ettäs minun vapahdat: riennä, Herra, minua auttamaan!
15. IV. Hävetköön ja kaikki pilkaksi tulkoon, jotka minun sieluani väijyvät hukataksensa sitä: palatkoon takaperin ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
16. Hämmästyköön häpiässänsä, jotka minulle sanovat: niin, niin.
17. Iloitkaan ja riemuitkaan kaikki sinussa, jotka sinua etsivät, ja jotka sinun autuuttas rakastavat, sanokaan aina: Herra olkoon korkiasti ylistetty!
18. Minä olen köyhä ja vaivainen, mutta Herra pitää minusta murheen: sinä olet minun auttajani ja vapahtajani: minun Jumalani, älä viivy.