PSALTTARIT

PSALTTARIT

Muutamat ovat Opetus-Psalmit, joista opitaan Jumalaa oikein tuntemaan, Ps 67, 95, 96, 114, 136, 145. Jumalan Poikaa ps 2, 45, 72. Pyhää Henkeä Ps 33, 51, 104, 139, 143.
Kristuksen persoonaa ja virkaa, pappeutta ja valtakuntaa, ps 2, 19, 29, 45, 67, 72, 89, 93, 95, 96, 97, 110, 113, 117.
Muutamat opettavat Kristuksen piinasta, ps 2, 22, 31, 69, 88, 118, nousemisesta kuolleista ps 3, 16, 18, 30, 86, 110, taivaaseen astumisesta, ps 8, 47, 68.
Luomisesta ps 34, 97, 104, 138, laista ja Jumalan sanasta ps 1, 19, 119.
Synnistä ja kuolemasta ps 14, 25, 32, 51, 53, 90, 130.
Evankeliusmista ja syntein anteeksi antamisesta, ps 25, 32, 51, 103, 130.
Uskosta Kristuksen päälle ps 2, 4, 31, 42, 62, 78, 91, 145.
Hyvistä töistä ja oikiasta Jumalan palveluksesta, ps 50, 81, 112, 116.
Esivallasta, ps 18, 20, 21, 82, 101, 144, perheenisännästä, ps 127, 128.
Oikiasta katumuksesta ja parannuksesta opettavat meitä seitsemän Katumus-Psalmia, ps 6, 32, 38, 51, 102, 130, 143.
Kasteen sakramentista, ps 29.
Herran Ehtoollisesta, ps 111, Jumalan seurakunnasta ja saarnavirasta, ps 1, 19, 29, 48, 50, 84, 92, 96.
Nousemisesta kuolleista ja ijankaikkisesta elämästä, ps 16, 22, 27, 116.


Muutamat ovat Kiitos-Psalmit, Jumalaa kiittää hänen jumalallisten hyväin töidensä edestä:
Kaikkein kappalten luomisen edestä, ps 104, 136, 139.
Syntein anteeksi saamisen ja hengellisten lahjain edestä, ps 34, 103, 111, 116, 145, 146. Että hän seurakuntansa ja jumaliset auttaa vaarasta, ps 9, 18, 23, 33, 34, 46, 66, 92, 107, 118, 124, 125, 129, sairaudesta, ps 6, 30.
Hyväin tekoin edestä, jotka Israelin lapsille tapahtuneet olivat, ps 78, 106, 114, 136.
Messiaan valtakunnan ja Evankeliumin tunnon ja hänen seurakuntansa varjeluksen edestä, ps 45, 47, 98, 100, 118, 138, 145, 146, 148, 149.
Maan hedelmäin edestä, ps 65, 85.

Muutamat ovat riemulaulut:
Kristuksen voitosta, ps 68, 118, 149. Morsiamesta, ps 45.
Joissa Jumalan laupius ylistetään, ps 103. Yhteys ps 133. Aviokäsky 128.
Muutamat ovat Lohdutus-Psalmit:
Jumalan vihaa ja omantunnon vaivaa vastaan, ps 3, 6, 13, 31, 38, 42, 43, 77, 103, 116.
Pahain vainoa vastaan, ps 52, 55, 56, 62.
Sairautta ja kuolemaa vastaan, ps 6, 30, 31, 32, 38, 39, 79, 90, 91, 107, 121.
Koska jumaliset sorretaan julmilta vihamiehiltä ja vääriltä opettajilta, ps 9, 10, 11, 12, 52, 58, 63, 79, 121.
Ristiä ja surua vastaan, ps 37, 39, 49, 73.

On myös monta Rukous-Psalmia, rukoilla Jumalalta:
Syntein anteeksi saamisesta, ps 6, 25, 32, 42, 51, 102, 130, 143.
Varjeluksesta tyranneista, vääristä opettajista ja kaikista vihamiehistä, ps 5, 7, 10, 11, 12, 17, 26, 27, 28, 35, 36, 44, 55, 120, 142.
Kirkkoin ja kouluin vihamiehiä ja hävittäjiä vastaan, ps 74, 79, 80, 83, 124, 137.
Pelastusta vaaroista, ps 3, 4, 13, 31, 41, 56, 57, 58, 59, 70, 71, 86.
Sairaudesta ps 6, 38.
Esivallan ja maailmallisen hallituksen edestä, ps 20, 21, 60, 61.
Yhteisen rauhan edestä, ps 60, 85.
Vanhalla ijällä ja lopulla, ps 71, 92.
Kristuksen rukous ristin päällä, ps 22, 31, 39, 40, 41, 55, 69, 88.
Hyvän lopun edestä, ps 39, 90.

1. Psalmi.

Tämä Psalmi on koko Psalttarin esipuhe ja lyhykäinen sisällepito, jossa kirjoitetaan: I. Jumalisten käytös ja onni. II. Jumalattomain onnetoin tila.

I. Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä*, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat+;
2. Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hänen lakiansa päivät ja yöt.
3. Hän on niinkuin istutettu puu* vesiojain tykönä, joka hedelmänsä antaa ajallansa, ja hänen lehtensä ei varise, ja kaikki menestyy, mitä hän tekee.
4. II. Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niinkuin akana, jonka tuuli hajoittelee.
5. Sentähden ei jumalattomat kestä tuomiota, eikä syntiset vanhurskasten seuraa.
6. Sillä Herra tietää* vanhurskasten tien; mutta jumalattomain tie hukkuu.

2. Psalmi.

Tässä on I. Ennustus Kristuksen valtakunnasta ja sen vastaanseisojain rangaistuksesta. II. Kristuksen prophetallisesta, papillisesta ja kuninkaallisesta virasta. III. Neuvo kääntymykseen Kristuksen tykö.
I. Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
2. Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
3. Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
4. Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
5. Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6. II. Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7. Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8. Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9. Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla*, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman+.
10. III. Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11. Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
12. Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.

3. Psalmi.

I. David valittaa vihollistensa paljoutta. II. Rohkaisee itsiänsä uskalluksella Jumalaan. III. Rukoilee edespäin armoa. Tämä Psalmi on myös maalaus Kristuksen kärsimisestä.

Davidin Psalmi, kuin hän pakeni poikaansa Absalomia.
2. I. Voi Herra! kuinka monta on minulla vihollista, ja niin usiat karkaavat minua vastaan.
3. Moni puhuu minun sielustani: ei ole hänellä apua* Jumalan tykönä, Sela!
4. II. Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, joka minun kunniaan saatat, ja minun pääni kohennat.
5. Äänelläni minä huudan Herraa; ja hän kuulee minua pyhästä vuorestansa*, Sela!
6. Minä makaan ja nukun: minä herään myös; sillä Herra tukee minua.
7. En minä pelkää kymmentätuhatta kansoista, jotka minua piirittävät.
8. III. Nouse, Herra, ja auta minua, minun Jumalani! sillä sinä lyöt kaikkia minun vihollisiani poskelle: sinä murennat jumalattomain hampaat.
9. Herran tykönä apu löydetään*: sinun kansas päällä on sinun siunaukses, Sela!

4. Psalmi.

I. David rukoilee Jumalalta apua tuskassansa. II. Neuvoo vastaanseisojiansa kääntymykseen. III. Ilahuttaa itsiänsä Jumalan lemmellä.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla.
2. I. Rukoillessani kuule minua, vanhurskauteni* Jumala, joka minua lohdutat ahdistuksessani: ole minulle armollinen, ja kuule rukoukseni.
3. II. Te uljaat miehet, kuinka kauvan pitää minun kunniani pilkattaman? miksi te rakastatte turhuutta ja kysytte valhetta? Sela!
4. Niin tuntekaat, että Herra vie pyhänsä* ihmeellisesti: Herra kuulee, kuin minä häntä rukoilen.
5. Jos te vihastutte, niin älkäät syntiä tehkö*: puhukaat sydämissänne, teidän vuoteissanne, ja odottakaat, Sela!
6. Uhratkaat vanhurskauden uhria*, ja toivokaat Herran päälle.
7. III. Moni sanoo: kuka osoittais meille hyvää? Mutta nosta sinä Herra meidän päällemme sinun kasvois paiste.
8. Sinä ilahutat minun sydämeni; ehkä muilla on jyviä ja viinaa kyllä.
9. Minä makaan ja lepään juuri rauhassa; sillä sinä Herra yksinäs autat minua turvassa asumaan.

5. Psalmi.

I. Davidin rukous anien kuulemisesta. II. Todistus, että jumalattomat tulevat Jumalalta hyljätyksi, mutta jumaliset ovat Herralle otolliset.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, perimisestä.
2. I. Herra, ota minun sanani korviis, havaitse minun puheeni.
3. Ota vaari minun huudostani, minun Kuninkaani ja minun Jumalani; sillä sinua minä rukoilen.
4. Herra kuultele varhain* minun ääntäni: varhain hankitsen minä itseni sinun tykös, ja siitä otan vaarin.
5. II. Sillä et sinä ole se Jumala, jolle jumalatoin meno kelpaa: joka paha on, ei se pysy edessäs.
6. Öykkärit ei pysy sinun silmäis edessä: kaikkia pahantekiöitä sinä vihaat.
7. Sinä kadotat valhetteliat: Herra kauhistuu murhaajia ja viekkaita.
8. Mutta minä menen sinun huoneeses sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyhään templiis päin sinun pelvossas.
9. Herra saata minua vanhurskaudessas, minun vihollisteni tähden: ojenna ties minun eteeni.
10. Sillä heidän suussansa ei ole mitään totuutta, heidän sisällyksensä on sydämen kipu; heidän kitansa on avoin hauta*, ja kielellänsä he liehakoitsevat.
11. Nuhtele heitä Jumala, että he lankeisivat ajatuksistansa: syökse heitä ulos heidän suurten ylitsekäymistensä tähden; sillä he ovat sinulle vastahakoiset.
12. Iloitkaan kaikki, jotka sinuun uskaltavat, anna heidän riemuita ijankaikkisesti; sillä sinä varjelet heitä: iloitkaan sinussa ne*, jotka sinun nimeäs rakastavat.
13. Sillä sinä Herra siunaat vanhurskaita: sinä kaunistat heitä armollas* niinkuin kilvellä.

6. Psalmi.

I. David rukoilee ahdistuksen ja omantunnon vaivan alla armolievitystä. II. Vakuuttaa itsiänsä rukouksen kuulemisesta, ja kerskaa vihollisiansa vastaan.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä.
2. I. Oi Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä minua julmuudessas kurita.
3. Herra, ole minulle armollinen, sillä minä olen heikko: paranna Herra minua, sillä minun luuni ovat peljästyneet.
4. Ja minun sieluni on sangen kovin hämmästynyt, voi Herra, kuinka kauvan!
5. Käännä sinuas, Herra, ja pelasta sieluni; auta minua sinun hyvyytes tähden.
6. Sillä ei kuolemassa kenkään muista sinua, kuka kiittää sinua tuonelassa?
7. Minä olen niin väsynyt huokauksista: minä uitan vuoteeni yli yötä, ja kastan leposiani kyynelilläni.
8. Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sillä minä ahdistetaan kaikilta puolilta.
9. II. Eritkäät minusta, kaikki pahointekiät*; sillä Herra kuulee minun itkuni.
10. Herra kuulee minun rukoukseni: anomiseni Herra ottaa vastaan.
11. Kaikki minun viholliseni saakoon häpiän, ja suuresti peljättäköön; kääntyköön takaperin, ja nopiasti häväistäköön.

7. Psalmi.

I. David rukoilee vainollisiansa vastaan, ja osoittaa viattomuutensa. II. Turvaa Jumalan vanhurskauteen, joka jumalattomat rankaisee, ja kiittää Jumalaa.

Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin* Jeminin pojan sanan tähden:
2. I. Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;
3. Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja särkisi ilman holhojaa.
4. Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni;
5. Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat;
6. Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun*, Sela!
7. II. Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden*, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden+,
8. Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös,
9. Herra on kansain tuomari*: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.
10. Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut.
11. Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa.
12. Jumala on oikia tuomari*; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa.
13. Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut*, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa,
14. Ja on pannut sen päälle surmannuolet*; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan.
15. Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.
16. Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt.
17. Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.
18. Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.

8. Psalmi.

Ennustus: I. Kristuksen valtakunnan levenemisestä. II. Erinomattain Kristuksen alentamisen ja ylentämisen tilasta.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, Gittitin päällä.
2. I. Herra meidän Herramme! kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa, joka panit kunnias taivasten ylitse.
3. Nuorten lasten ja imeväisten suusta* perustit sinä voiman, vihollistes tähden, ettäs vihollisen ja kostajan murentaisit.
4. Sillä minä näen taivaat, sinun sormeis teot, kuun ja tähdet, jotka valmistit.
5. II. Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat? eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet?
6. Sinä teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä kaunistat hänen kunnialla ja kaunistuksella.
7. Sinä asetat hänen sinun käsitekois herraksi: kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle heittänyt:
8. Lampaat ja kaikki karjat, ja myös metsän eläimet,
9. Linnut taivaan alla ja kalat meressä ja mitä meressä vaeltaa.
10. Herra meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa!

9. Psalmi.

I. Kiitos pelastuksen edestä vihollisilta. II. Kehoitus tuntemaan Jumalan armoa ja vanhurskautta.

Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle.
2. I. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni*, ja luettelen kaikki sinun ihmees+.
3. Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
4. Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
5. Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
6. Sinä nuhtelet pakanoita*, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
7. Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
8. Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
9. Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
10. Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
11. Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
12. II. Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
13. Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä*, eikä unohda köyhäin parkumista.
14. Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
15. Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
16. Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
17. Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään*; se on tutkisteltava asia, Sela!
18. Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat.
19. Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
20. Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
21. Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, Sela!

10. Psalmi.

I. Jumalattomain pahuus ja ylpeys jumalisia vastaan. II. Jumalan lasten rukous jumalattomain pahuutta vastaan.

I. Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
2. Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää*: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
3. Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
4. Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
5. Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
6. Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
7. Jonka suu on täynnä kirouksia*, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
8. Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
9. Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa*, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
10. Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
11. Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
12. II. Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
13. Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
14. Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
15. Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
16. Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti*: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
17. Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
18. Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

11. Psalmi.

I. Jumalan lasten rohkaisu maailman kavaluutta ja vainoa vastaan; II. Uskallus Jumalan tasaiseen vanhurskauteen.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Herraan minä uskallan: kuinka te sanotte sielulleni, että hän lentäis niinkuin lintu teidän vuoreltanne?
2. Sillä katsos, jumalattomat jännittävät joutsen ja panevat nuolensa jänteelle, salaisesti ampuaksensa hurskaita.
3. Sillä he rikkoivat perustuksen: mitä vanhurskas taitaa toimittaa?
4. II. Herra on pyhässä templissänsä*, Herran istuin on taivaissa+; hänen silmänsä ottavat vaarin, ja hänen silmänsä laudat koettelevat ihmisten lapsia.
5. Herra koettelee vanhurskasta; hänen sielunsa vihaa jumalatointa, ja jotka vääryyttä rakastavat.
6. Hän antaa sataa jumalattomain päälle pitkäisen leimauksia, tulta ja tulikiveä*, ja antaa heille tuulispäät palkaksi.
7. Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta, että hänen kasvonsa katsovat oikeutta.

12. Psalmi.

I. David valittaa yhteistä jumalattomuutta. II. Vakuuttaa sorrettuja Jumalan lapsia Herran avusta.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä.
2. I. Auta, Herra; sillä pyhät ovat vähentyneet, ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa.
3. Jokainen puhuu lähimmäisensä kanssa valhetta: he liehakoitsevat ja opettavat eripuraisista sydämistä.
4. Katkokoon Herra kaikki ulkokullaiset huulet ja ylpiästi puhuvaiset kielet,
5. Jotka sanovat: meidän kielemme pitää voittaman, meidän tulee puhua*: kuka meidän herramme on+?
6. II. Että köyhät hävitetään ja vaivaiset huokaavat, niin minä nyt nousen, sanoo Herra: minä saatan avun*, että rohkiasti pitää opetettaman.
7. Herran puheet ovat kirkkaat, niinkuin selitetty hopia saviastioissa, seitsemän kertaa koeteltu.
8. Sinä Herra, kätke ne, ja varjele meitä tästä suvusta ijankaikkisesti.
9. Sillä joka paikka on jumalattomia täynnä, koska huonot ihmisten lasten seassa korotetaan.

13. Psalmi.

I. David valittaa, kuin Jumala näkyis hänen hyljänneeksi. II. Rukoillen iloitsee että Jumala on kuitenkin mieluinen auttamaan. Tämä taidetaan myös Kristuksen kärsimiseen sovittaa.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Kuinka kauvan sinä Herra peräti tahdot minua unhottaa? kuinka kauvan sinä peität kasvos minusta?
3. Kuinka kauvan minä neuvoa pidän sielussani? ja ahdistetaan sydämessäni joka päivä? kuinka kauvan minun viholliseni yltyy minua vastaan?
4. Katso siis ja kuule minua, Herra minun Jumalani: valista silmäni etten minä koskaan kuolemaan nukkuisi;
5. Ettei viholliseni sanoisi: minä voitin hänen, ja minun sortajani iloitsisi, koska minä kompastun.
6. II. Mutta minä turvaan sinun armoos: minun sydämeni riemuitsee, ettäs niin mielelläs autat: minä veisaan Herralle, että hän minulle niin hyvästi tekee.

14. Psalmi.

Kirjoitetaan: I. Yhteinen ihmisten turmelus. II. Sen tuntemattomuus. III. Ikävöitsemys Messiaksen perään.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa, ei ole joka hyvää tekee.
2. Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.
3. Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.
4. II. Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät* niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa.
5. Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua.
6. Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa.
7. III. Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa*, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.

15. Psalmi.

I. Kysymys Jumalan seurakunnan jäsenistä. II. Vastaus niiden käytöksestä ja onnesta.

Davidin Psalmi. I. Herra, kuka asuu sinun majassas? eli kuka on pysyväinen sinun pyhällä vuorellas?
2. II. Joka vaeltaa vakaana ja tekee oikeuden, ja puhuu totuuden sydämestänsä;
3. Joka ei kielellänsä panettele, eikä lähimmäisellensä mitään pahaa tee, ja ei häpäise lähimmäistänsä;
4. Joka jumalattomat katsoo ylön*, vaan kunnioittaa Jumalaa pelkääväisiä; joka lähimmäisellensä vannoo (a) ja pitää.
5. Joka ei anna rahaansa korolle*, eikä ota lahjoja+ viatointa vastaan. Joka näin tekee, ei hän horjahda ijankaikkisesti.

16. Psalmi.

Ennustus Kristuksesta. I. Kuinka hän puhuu taivaallisen Isänsä kanssa ansionsa tarkoituksesta ja osallisuudesta. II. Kiittää avun edestä, ja iloitsee kärsimistänsä seuraavasta suloisuudesta.

Davidin kultainen kappale. I. Kätke minua Jumala; sillä minä uskallan sinuun.
2. Sinä (a) olet Herralle sanonut: sinä olet minun Herrani: minun hyvätyöni ei ole sinun tähtes,
3. Vaan pyhäin tähden, jotka maan päällä ovat, ja kunniallisten tähden*, joissa kaikki minun mielisuosioni on.
4. Mutta jotka toisen jälkeen rientävät, niillä pitää suuri sydämen kipu oleman: en minä uhraa heidän juomauhriansa verestä, enkä mainitse heidän nimiänsä suussani.
5. Mutta Herra on minun tavarani ja osani: sinä tähteelle panet minun perimiseni.
6. Arpa lankesi minulle kauniimmissa: minä olen jalon perimisen saanut.
7. II. Minä kiitän Herraa, joka minua on neuvonut: niin myös minun munaskuuni ovat yöllä kurittaneet.
8. Minä pidän aina Herran kasvoini edessä, sillä hän on minun oikialla puolellani, sentähden en minä horju.
9. Sentähden minun sydämeni riemuitsee ja minun kunniani on iloinen, ja minun lihani lepää toivossa.
10. Sillä et sinä hyljää sieluani helvetissä, etkä salli sinun pyhäs näkevän turmelusta.
11. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun kasvois edessä on täydellinen ilo, ja riemullinen meno oikialla kädelläs ijankaikkisesti.

17. Psalmi.

I. David halajaa Jumalalta edesvastausta viattomuudessansa ja pysyväisyyttä vakuudessa. II. Rukoilee varjelusta vihollisiansa vastaan, osoittaen toivonsa vahvuuden.

Davidin rukous.
I. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
2. Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
3. Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua*, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko+.
4. Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
5. Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
6. II. Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
7. Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
8. Varjele minua niinkuin silmäterää*: suojele minua siipeis varjon alla+.
9. Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluani piirittävät.
10. Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
11. Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
12. Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
13. Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
14. Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä*, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
15. Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.

18. Psalmi.

I. David kiittää Jumalaa avusta ja rukouksen kuulemisesta. II. Juttelee avun muotoa. III. Osoittaa Jumalan pitävän vakain puolta. IV. Opettaa oikian muodon vihollisilta voittoa saada. V. Ennustaa Kristuksen voitosta.

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä.
2. I. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
3. Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
4. Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
5. Sillä kuoleman siteet ovat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
6. Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.
7. Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
8. II. Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
9. Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10. Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11. Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
12. Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä* oli.
13. Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
14. Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
15. Hän ampui nuolensa* ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
16. Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieramies hengen puhalluksesta.
17. III. Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
18. Hän vapahti minun* voimallisista vihollisistani, minun vainollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
19. Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20. Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
21. Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22. Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23. Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24. Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
25. Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
26. Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27. Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
28. Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
29. Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
30. IV. Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31. Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut*: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
32. Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
33. Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
34. Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat*, ja asettaa minun korkeudelle.
35. Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
36. Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
37. Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
38. Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
39. Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
40. Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41. Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
42. He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43. Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
44. V. Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta*: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua+.
45. Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
46. Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
47. Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
48. Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
49. Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50. Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
51. Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.

19. Psalmi.

I. David julistaa Kristuksen valtakunnan levenemisen; II. Jumalan sanan vaikutuksen; III. Sen hyödytyksen katuvaisille.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian, ja vahvuus* julistaa hänen kättensä teot.
3. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle tiedon.
4. Ei ole kieltä eikä puhetta, kussa ei heidän äänensä kuulu.
5. Heidän nuoransa käy ulos kaikkiin maihin, ja heidän puheensa maailman ääreen asti*: auringolle hän pani majan heissä.
6. Ja hän käy ulos kammiostansa niinkuin ylkä, ja riemuitsee niinkuin sankari tietä juostaksensa.
7. Hän käy ylös taivasten lopulta ja juoksee ympäri hamaan siihen loppuun jälleen; ja ei ole mitään peitetty hänen lämpimänsä edestä.
8. II. Herran laki on täydellinen ja virvoittaa sielut: Herran todistus on vahva ja tekee yksinkertaiset taitaviksi.
9. Herran käskyt ovat oikiat ja ilahuttavat sydämet: Herran käskyt ovat kirkkaat ja valistavat silmät.
10. Herran pelko on puhdas ja pysyy ijankaikkisesti: Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat,
11. Ne ovat kalliimmat kultaa ja kaikkein parasta kultaa*, ja makeammat hunajaa ja mesileipiä+.
12. III. Sinun palvelias myös niissä opetetaan: ja joka niitä pitää, hänellä on suuri palkka.
13. Erhetykset kuka ymmärtää? anna minulle anteeksi salaiset rikokset.
14. Varjele myös palvelias ylpeistä, ettei he minua hallitsisi; niin minä olen viatoin ja nuhteetoin suuresta pahasta teosta.
15. Kelvatkoon sinulle minun suuni puheet*, ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäs, Herra, minun vahani ja minun Lunastajani!

20. Psalmi.

I. David opettaa rukoilemaan esivallan puolesta. II. Osoittaa voiton tulevan Jumalalta ja ei ihmisten voimasta.

Davidin Psalmi*, edelläveisaajalle.
2. I. Herra kuulkoon sinua hädässäs, Jakobin Jumalan nimi sinua varjelkoon!
3. Hän lähettäköön sinulle apua pyhästä ja Zionista sinua vahvistakoon!
4. Hän muistakoon kaikki ruokauhris, ja sinun polttouhris olkoon lihavat*, Sela!
5. Hän antakoon sinulle, mitä sinun sydämes anoo, ja päättäköön kaikki aivoitukses!
6. II. Me kerskaamme sinun avustas, ja meidän Jumalamme nimessä me ylennämme lippumme: Herra täyttäköön kaikki sinun rukoukses!
7. Nyt minä tunnen Herran voideltuansa auttavan, ja häntä kuulevan pyhästä taivaastansa: hänen oikia kätensä auttaa voimallisesti.
8. Nämät uskaltavat rattaisiin ja oreihin; mutta me muistamme Herran Jumalamme nimeä.
9. He ovat kukistetut ja langenneet; mutta me nousemme ja pystyällä seisomme.
10. Auta Herra! Kuningas meitä kuulkaan, kuin me huudamme.