141 PSALTTARI

I. David rukoilee, että Jumala häntä kuulis ja synnistä varjelis, II. Suojelis jumalattomain väijymisestä.

Davidin Psalmi.
I. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.
2. Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.
3. Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.
4. Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa*, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.
5. Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti*, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.
6. Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.
7. II. Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais.
8. Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat*: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.
9. Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.
10. Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa*, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.

142. Psalmi.

I. Valitus ahdistuksen alla. II. Uskallus Jumalan apuun.

Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli.
2. I. Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni.
3. Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä*, ja osoitan hänelle hätäni,
4. Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni*: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni+.
5. Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani.
6. II. Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani* elävien maalla+.
7. Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät.
8. Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.

143. Psalmi.

Katumus-Psalmi. I. Kuinka murheellinen sielu tuntee syntinsä, ja niitä anteeksi anoo, II. Rukoilee virvoitusta ja pelastusta tuskassa.

Davidin Psalmi.
I. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden,
2. Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs.
3. Sillä vihollinen* vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa.
4. Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu.
5. Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä.
6. Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa*, Sela!
7. Herra*, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät+.
8. II. Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös.
9. Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen.
10. Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä.
11. Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden.
12. Ja teloita viholliseni* sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias+.

144. Psalmi.

I. David kiittää voiton edestä, jonka hän omistaa Jumalalle. II. Rukoilee edespäinkin apua. III. Puhuu maailman lasten mielisuosiosta ja Jumalan lasten oikiasta autuudesta.

Davidin Psalmi.
I. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,
2. Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan*, joka minun kansani minun alleni vaatii.
3. Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?
4. On sittekin ihminen tyhjän verta*: hänen aikansa katoo niinkuin varjo+.
5. II. Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.
6. Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.
7. Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä* ja muukalaisten+ lasten käsistä,
8. Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.
9. Jumala, minä veisaan* sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,
10. Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.
11. Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten lasten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,
12. III. Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.
13. Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;
14. Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.
15. Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.

145. Psalmi.

David ylistää I. Jumalan kunnian korkeutta, II. Lempiätä hallitusta, III. Armon avaruutta.

Davidin kiitos.
I. Minä ylistän sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti.
2. Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti.
3. Suuri on Herra, ja sangen kunniallinen, ja hänen suuruutensa on sanomatoin.
4. Suku pitää suvulle* jutteleman sinun töitäs, ja sinun voimastas puhuman.
5. Minä ajattelen sinun suuren kunnias kauneutta ja sinun ihmeitäs;
6. Että puhuttaisiin sinun ihmeellisten töittes voimasta: ja sinun suurta herrauttas minä juttelen;
7. Että sinun suuren hyvyytes muisto ylistettäisiin, ja sinun vanhurskautes kiitettäisiin.
8. II. Armollinen ja laupias on Herra, hidas vihaan ja sangen hyvä.
9. Suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa.
10. Kiittäkään sinua, Herra, kaikki sinun tekos, ja sinun pyhäs kiittäkään sinua;
11. Julistakaan sinun valtakuntas kunniaa, ja puhukaan sinun voimastas.
12. Että sinun voimas tulis ihmisten lapsille tiettäväksi, ja sinun valtakuntas suuri kunnia.
13. Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun.
14. III. Herra tukee kaikkia kaatuvaisia, ja nostaa kaikkia sullotuita.
15. Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa.
16. Sinä avaat kätes, ja ravitset kaikki, kuin elävät, suosiolla.
17. Vanhurskas on Herra kaikissa teissänsä, ja laupias kaikissa töissänsä.
18. Läsnä on Herra kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
19. Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa, ja auttaa heitä.
20. Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat.
21. Minun suuni pitää puhuman Herran kiitoksen, ja kaikki liha kunnioittakaan hänen pyhää nimeänsä, aina ja ijankaikkisesti.

146. Psalmi.

I. Jumalaa tulee alati kiittää. II. Ei pidä uskallettaman ihmisiin, vaan Jumalaan; sillä hän on voimallinen ja ijankaikkinen auttaja.

Halleluja!
I. Kiitä Herraa, minun sieluni.
2. Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen.
3. II. Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat*, ei he voi mitään auttaa.
4. Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen*: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.
5. Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on;
6. Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on*, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;
7. Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:
8. Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut*: Herra rakastaa vanhurskaita.
9. Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä*, ja jumalattomain tien hajoittaa.
10. Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun*, Halleluja!

147. Psalmi.

I. Propheta kehoittaa kaikkia ihmisiä ylistämään Herraa. II. Erinomattain herättää hän seurakuntaa Jumalalle kiitosta veisaamaan.

I. Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia*: kiitos on suloinen ja kaunis.
2. Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo* hajoitetut Israelilaiset.
3. Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4. Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5. Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6. Herra ojentaa raadolliset*, ja jumalattomat maahan paiskaa+.
7. Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8. Joka taivaan pilvillä peittää, ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9. Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10. Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen*, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11. Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12. II. Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13. Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14. Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15. Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16. Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17. Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18. Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19. Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20. Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille*; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

148. Psalmi.

I. Kehoitetaan Herraa kiittämään: I. Kaikki hengelliset ja hengettömät luontokappaleet taivaassa. II. Kaikki sekä järjettömät että järjelliset luontokappaleet maan päällä.

Halleluja!
I. Kiittäkäät Herraa taivaissa, kiittäkäät häntä korkeudessa.
2. Kiittäkäät häntä kaikki hänen enkelinsä: kiittäkäät häntä kaikki hänen sotaväkensä.
3. Kiittäkäät häntä aurinko ja kuu: kiittäkäät häntä kaikki kirkkaat tähdet.
4. Kiittäkäät häntä, te taivasten taivaat, ja vedet, jotka taivasten päällä ovat.
5. Heidän pitää Herran nimeä kiittämän; sillä hän käski, ja ne luoduksi tulivat.
6. Hän pitää ylös ne aina ja ijankaikkisesti: hän asettaa heitä, ettei heidän toisin käymän pitäisi.
7. II. Kiittäkäät Herraa maan päällä, te valaskalat ja kaikki syvyydet;
8. Tuli ja rakeet, lumi ja sumu, tuulispää, jotka hänen sanansa toimittavat,
9. Vuoret ja kaikki kukkulat, hedelmälliset puut ja kaikki sedripuut;
10. Pedot ja kaikki eläimet, madot ja siivelliset linnut;
11. Maan kuninkaat ja kaikki kansat, päämiehet ja kaikki tuomarit maan päällä;
12. Nuorukaiset ja neitseet, vanhat nuorten kanssa:
13. Kiittäkään Herran nimeä; sillä hänen ainoan nimensä on korotettu*, ja hänen suuri kunniansa ylitse maan ja taivaan.
14. Ja hän korottaa sarven kansallensa*: kaikki hänen pyhänsä kiittäkäät, Israelin lapset, kansa joka häntä lähin on, Halleluja!

149. Psalmi.

I. Seurakunnan tulee kiittää Jumalaa hänen hyvyytensä edestä; II. Erinomattain voiton edestä hengellisten vihollisten ylitse.

Halleluja!
I. Veisatkaat Herralle uusi veisu*: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän.
2. Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa.
3. Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän*: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman+.
4. Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella.
5. Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa.
6. II. Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat* heidän käsissänsä,
7. Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja,
8. Heidän kuninkaitansa sitomaan* kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin+,
9. Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja!

150. Psalmi.

Päätökseksi pannaan edes Herran kiitoksen. I. Paikka, II. Syy, III. Muoto ja IV. Kehoitus.

Halleluja!
I. Kiittäkäät Herraa hänen pyhässänsä*: kiittäkäät häntä hänen väkevyytensä avaruudessa!
2. II. Kiittäkäät häntä hänen voimallisten tekoinsa tähden: kiittäkäät häntä ylenpalttisen suuruutensa tähden!
3. III. Kiittäkäät häntä basunilla: kiittäkäät häntä psaltareilla ja kanteleilla!
4. Kiittäkäät häntä harpuilla ja tanssilla: kiittäkäät häntä harpun kielillä ja huiluilla!
5. Kiittäkäät häntä kilisevillä symbaleilla!
6. IV. Kaikki, joilla henki on, kiittäkään Herraa, Halleluja!

 Psaltarin loppu