121 PSALTTARI

David opettaa I. Että Herralta tulee apu, II. Varjelus.

Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Minä nostan silmäni mäkiin päin*, joista minulle apu tulee.
2. Minun apuni tulee Herralta*, joka taivaan ja maan tehnyt on.
3. II. Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.
4. Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.
5. Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos*, sinun oikialla kädelläs,
6. Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.
7. Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!
8. Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!

122. Psalmi.

I. Uskovaisten himo pitää jumalanpalvelusta. II. Rauhan toivotus seurakunnalle.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneesen,
2. Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.
3. Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,
4. Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.
5. Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa*, Davidin huoneen istuimet.
6. II. Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!
7. Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!
8. Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!
9. Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

123. Psalmi.

I. Kuinka Jumalan lapset turvaavat Jumalaan; II. Ylönkatsotaan maailman lapsilta.

Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Minä nostan silmäni sinun tykös, joka asut taivaissa.
2. Katso, niinkuin palveliain silmät katsovat isäntänsä käsiin, niinkuin piikain silmät katsovat emäntäinsä käsiin, niin meidänkin silmämme katsovat Herraa meidän Jumalaamme, siihenasti että hän meitä armahtaa.
3. II. Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen! sillä me olemme sangen täytetyt ylönkatseesta;
4. Sangen täynnä on meidän sielumme rikasten pilkkaa ja ylpeiden ylönkatsetta.

124. Psalmi.

I. Seurakunnan holhous Jumalalta. II. Kiitos sen edestä.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Ellei Herra olisi meidän kanssamme*, niin sanokaan Israel:
2. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
3. Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
4. Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
5. Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
6. II. Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
7. Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta*. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
8. Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.
1. 125. Psalmi.
I. Uskovaisten vahvuus Jumalassa. II. Toivotus hyville ja pahoille.
Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Jotka Herran päälle uskaltavat, ei he lankee*, vaan pysyvät ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori.
2. Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.
3. Sillä jumalattomain valtikka* ei pidä pysymän vanhurskasten joukon päällä, ettei vanhurskaat ojentaisi käsiänsä vääryyteen.
4. II. Herra, tee hyvästi hyville ja hurskaille sydämille.
5. Mutta jotka poikkeevat vääriin teihinsä, niitä Herra ajaa pois pahantekiäin kanssa; mutta rauha olkoon Israelille!

126. Psalmi.

I. Jumalan lasten pelastus hengellisestä vankeudesta. II. Murheen jälkeen seuraavainen ilo.

Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.
2. Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua*; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt+.
3. Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.
4. Herra! käännä meidän vankiutemme*, niinkuin virrat etelässä+.
5. II. Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.
6. He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla*, ja tuovat lyhteensä.

127. Psalmi.

Opetus I. Kuinka kaikki työnteko kussakin säädyssä, ilman Herran siunausta, on turha. II. Että lapset ovat Herran lahja.

Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat.
2. Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla*; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa+.
3. II. Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto.
4. Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset.
5. Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on.

128. Psalmi.

I. Herraa pelkääväisten onni työnteossa. II. Aviossa ja lapsissa.

Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa.
2. Sillä sinä elätät itses kättes töistä*: autuas sinä olet, ja sinulle käy hyvästi.
3. II. Sinun emäntäs on niinkuin hedelmällinen viinapuu* huonees sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niinkuin öljypuun vesat, pöytäs ympärillä.
4. Katsos, näin se mies siunataan, joka Herraa pelkää.
5. Herra siunaa sinua Zionista*, ettäs näet Jerusalemin onnen kaikkena elinaikanas,
6. Ja saat nähdä lastes lapset*: rauha olkoon Israelille+!

129. Psalmi.

I. Seurakunnan pelastus vainosta. II. Vainoojain rangaistus.

Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
2. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
3. Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet*, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
4. Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
5. II. Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
6. Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
7. Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
8. Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

130. Psalmi.

Katumus-Psalmi. I. Kuinka murhellinen sielu rukoilee syntein anteeksi saamista. II. Vahvassa toivossa sitä odottaa.

Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Syvyydessä* minä huudan sinua, Herra.
2. Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.
3. Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?
4. Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.
5. II. Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.
6. Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.
7. Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.
8. Ja hän lunastaa* Israelin kaikista synneistänsä.

131. Psalmi.

I. David tunnustaa nöyryytensä. II. Neuvoo muitakin toivomaan Herran päälle.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut*, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
2. Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
3. II. Israel toivokaan Herran päälle*, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

132. Psalmi.

I. Davidin ahkeruus Herran asumasiasta. II. Jumalan lupausvala Messiaksesta ja hänen valtakunnastansa.

Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2. Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3. En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4. En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5. Siihenasti kuin minä löydän sian* Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6. Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7. Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8. Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9. Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10. Älä käännä pois voideltus* kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11. II. Herra on vannonut* Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12. Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13. Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14. Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15. Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16. Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17. Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven*: minä valmistan kynttilän voidellulleni+.
18. Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

133. Psalmi.

Sopivaisuuden ylistys ja hyödytys.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat.
2. Niinkuin kallis voide*, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen;
3. Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti.

134. Psalmi.

Herran palveliain uskollinen viran toimitus kiitoksella, rukouksella ja siunauksella.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Katso, kiittäkäät Herraa, kaikki Herran palveliat, jotka yöllä seisotte Herran huoneessa!
2. Nostakaat* kätenne pyhään päin, ja kiittäkäät Herraa.
3. Herra siunatkoon* sinua Zionista, joka taivaan ja maan tehnyt on.

135. Psalmi.

I. Herran palvelioita kehoitetaan kiittämään Herraa. II. Julistetaan Jumalan tekoja voiman ja armon valtakunnassa. III. Epäjumalain palveliat häväistään. IV. Neuvotaan kaikkia kiittämään Herraa.

Halleluja!
I. Ylistäkäät Herran nimeä, kiittäkäät, Herran palveliat.
2. Te kuin seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme esihuoneissa.
3. Kiittäkäät Herraa, sillä Herra on hyvä, ja veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; sillä se on suloinen.
4. Sillä Herra on itsellensä valinnut Jakobin, Israelin omaksensa.
5. II. Minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Jumalamme kaikkein jumalain ylitse.
6. Kaikki, mitä Herra tahtoo, niin hän tekee*, taivaassa ja maassa, meressä ja kaikessa syvyydessä;
7. Joka pilvet nostaa maan ääristä, joka pitkäisen leimauksesta sateen saattaa, ja tuulen tuo ulos tavaroistansa;
8. Joka esikoiset Egyptissä löi, sekä ihmisistä että karjasta,
9. Ja antoi merkkinsä ja ihmeensä tulla Egyptin keskelle, Pharaolle ja kaikille hänen palvelioillensa;
10. Joka monet pakanat löi, ja tappoi väkevät kuninkaat:
11. Sihonin Amorilaisten kuninkaan*, ja Ogin Basanin kuninkaan, ja kaikki Kanaanin valtakunnat,
12. Ja antoi heidän maansa perimiseksi, Israelille kansallensa perimiseksi.
13. Herra, sinun nimes pysyy ijankaikkisesti: Herra, sinun muistos pysyy suvusta sukuun.
14. Sillä Herra tuomitsee kansansa, ja on palvelioillensa armollinen.
15. III. Pakanain epäjumalat ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
16. Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe;
17. Heillä ovat korvat, ja ei kuule: eikä ole henkeä heidän suussansa.
18. Jotka niitä tekevät, he ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.
19. IV. Te Israelin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te Aaronin huoneesta, kiittäkäät Herraa!
20. Te Levin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te jotka Herraa pelkäätte, kiittäkäät Herraa!
21. Kiitetty olkoon Herra Zionista, joka Jerusalemissa asuu*! Halleluja!

136. Psalmi.

Kehoitus Herran kiitokseen: I. Hänen hyväin tekoinsa edestä yhteisesti luomisessa, II. Kansansa holhomisessa, III. Luotuin ylöspitämisessä.

I. Kiittäkäät Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2. Kiittäkäät kaikkein jumalain Jumalaa*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
3. Kiittäkäät kaikkein herrain Herraa*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti,
4. Joka yksinänsä suuret ihmeet tekee; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
5. Joka taivaat toimellisesti on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
6. Joka maan on levittänyt veden päälle*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
7. Joka suuret valkeudet on tehnyt*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
8. Auringon päivää hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
9. Kuun ja tähdet yötä hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
10. II. Joka Egyptin esikoiset löi*: sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
11. Ja vei Israelin ulos heidän keskeltänsä*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
12. Väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
13. Joka Punaisen meren jakoi kahtia*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
14. Ja antoi Israelin käydä sen keskeltä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
15. Joka Pharaon sotaväkinensä Punaiseen mereen upotti*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
16. Joka johdatti kansansa korven lävitse; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
17. Joka suuret kuninkaat löi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
18. Ja tappoi väkevät kuninkaat; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
19. Sihonin Amorilaisten kuninkaan*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
20. Ja Ogin Basanin kuninkaan*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
21. Ja antoi heidän maansa perimiseksi*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
22. Perimiseksi palveliallensa Israelille; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
23. Hän muisti meitä, kuin me olimme painetut alas; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
24. Ja lunasti meitä vihollisistamme; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
25. III. Joka antaa kaikelle lihalle ruan*; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
26. Kiittäkäät taivaan Jumalaa! sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

137. Psalmi.

Ennustus I. Surullisuudesta Babelin vankeudessa. II. Vangittuin toivosta ja pyynnöstä Jumalan tykö.

I. Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.
2. Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.
3. Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.
4. Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?
5. II. Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.
6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.
7. Herra, muista Edomin lapsia* Jerusalemin päivänä+, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.
8. Sinä hävitetty tytär, Babel*; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet+.
9. Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

138. Psalmi.

I. David kiittää Jumalaa hänen hyvyytensä edestä; II. Neuvoo myös kuninkaita sitä tekemään; III. Turvaa uskalluksella Jumalan suojelukseen.

Davidin.
I. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni: jumalain edessä minä sinulle kiitosta veisaan.
2. Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen*, ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse.
3. Koska minä sinua avukseni huudan, niin sinä kuulet minua, ja annat sielulleni suuren väkevyyden.
4. II. Herra! sinua kiittävät kaikki kuninkaat maan päällä, että he kuulevat sinun suus sanoja,
5. Ja veisaavat Herran teille, että Herran kunnia on suuri.
6. Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa.
7. III. Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua.
8. Herra tekee siihen lopun* minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää!

139. Psalmi.

David julistaa I. Jumalan kaikkitietäväisyyttä. II. Joka paikassa läsnäolemista. III. Ihmisen ihmeellistä luomista. IV. Toivottaa Jumalan vihollisille rangaistusta, ja itsellensä neuvoa.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
2. Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
3. Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
4. Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
5. Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
7. II. Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
8. Jos minä astuisin ylös taivaasen, niin sinä siellä olet*: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet+.
9. Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
10. Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
11. Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
12. Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
13. III. Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen*: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
16. Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät* sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
17. Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
18. Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
19. IV. Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20. Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21. Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22. Täydestä todesta minä heitä vihaan*; sentähden ovat he minulle viholliset.
23. Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
24. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

140. Psalmi.

I. Rukous vihollisten vainoa vastaa. II. Vainoojain rangaistuksen julistus, ja ahdistettuin toivo.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Herra, pelasta minua pahoista ihmisistä: varjele minua vääristä miehistä,
3. Jotka pahaa ajattelevat sydämissänsä, ja joka päivä sotaan hankitsevat.
4. He hiovat kieltänsä niinkuin kärme: kyykärmeen myrkky on heidän huultensa alla*, Sela!
5. Varjele minua, Herra, jumalattomain käsistä, varjele minua vääristä ihmisistä, jotka ajattelevat minun käymiseni kukistaa.
6. Ylpiät asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venyttävät verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, Sela!
7. Mutta minä sanoin Herralle: sinä olet minun Jumalani: Herra, kuule minun rukoukseni ääni.
8. Herra, Herra, väkevä apuni! sinä varjelet minun pääni sodan aikana.
9. Herra, älä salli jumalattomalle hänen himoansa: älä vahvista hänen pahaa tahtoansa, ettei hän ylpeytyisi, Sela!
10. II. Heidän sappensa, jotka minua piirittävät, ja heidän huultensa vaiva langetkoon heidän päällensä.
11. Tuliset hiilet pitää heidän päällensä putooman*: hän antaa heidän langeta tuleen ja syvään kuoppaan, ettei heidän pidä nouseman ylös.
12. Kielilakkarin ei pidä menestymän maan päällä: häijy väärä ihminen karkoitetaan ja kukistetaan.
13. Sillä minä tiedän, että Herra raadollisen asian ja köyhän oikeuden toimittaa.
14. Tosin vanhurskaat kiittävät sinun nimeäs, ja vakaat asuvat sinun kasvois edessä.