101 PSALTTARI

I. David opettaa esimerkillänsä, kuinka esivallan miesten tulee itseänsä käyttää. II. Minkäkaltaisia käskyläisiä ja palvelioita heidän pitää valitseman, ja mitkä hylkäämän.

Davidin Psalmi.
I. Minä veisaan armosta* ja oikeudesta+: sinulle, Herra, minä veisaan.
2. Minä tahdon vaarin ottaa oikiasta tiestä*, koskas minun tyköni tulet: minä tahdon vaeltaa sydämeni vakuudessa minun huoneessani.
3. En minä ota pahaa asiaa eteeni: minä vihaan väärintekiöitä, ja en salli heitä olla tykönäni.
4. Nurja sydän olkoon minusta pois: en minä kärsi pahaa.
5. II. Joka lähimmäistänsä salaa panettelee, sen minä hukutan: en minä kärsi ylpeitä ja röyhkeitä.
6. Minun silmäni katsovat uskollisia maan päällä, että he asuisivat minun tykönäni: joka vaeltaa oikialla tiellä, se pitää oleman minun palveliani.
7. Petollisia ihmisiä en minä pidä huoneessani: ei valehteliat menesty minun tykönäni.
8. Varhain minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, hävittääkseni kaikkia pahantekiöitä Herran kaupungista.

102. Psalmi.

I. Murheellinen sielu rukoilee ja valittaa tuskan alla. II. Lohduttaa itsiänsä Messiaksen tulemisella, ja Jumalan ijankaikkisella voimalla ja totuudella.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa.
2. I. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
3. Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
4. Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
5. Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
6. Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
7. Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä* hävitetyissä kaupungeissa.
8. Minä valvon*, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
9. Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
10. Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
11. Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet, ja paiskannut maahan.
12. Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
13. II. Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
14. Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
15. Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
16. Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
17. Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
18. Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
19. Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan*, pitää kiittämän Herraa.
20. Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
21. Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvottaa kuoleman lapset;
22. Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
23. Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
24. Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
25. Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
26. Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
27. Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
28. Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
29. Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

103. Psalmi.

I. David herättää sieluansa kiittämään Herraa hänen hyväin tekoinsa edestä. II. Ylistää Jumalan laupiutta katuvaisten heikkoutta kohtaan. III. Kehoittaa enkeleitä ja kaikkia luontokappaleita myös Herraa kiittämään.

Davidin Psalmi.
I. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2. Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3. Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4. Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla* ja laupiudella;
5. Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6. Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7. Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8. II. Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9. Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10. Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11. Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13. Niinkuin isä* armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14. Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15. Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16. Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17. Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18. Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19. III. Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20. Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä*, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21. Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä*, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22. Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.

104. Psalmi.

Kiitos-Psalmi Jumalan suurten tekoin edestä: I. Luomisessa, II. Kaikkein luotuin voimassa pitämisessä ja hallitsemisessa.

I. Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2. Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3. Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4. Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5. Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle*, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6. Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7. Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8. Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9. Määrän sinä panit*, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10. Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11. Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12. Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13. Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14. Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15. Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa*, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16. Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17. Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18. Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva*, ja kivirauniot kaninein.
19. Sinä teet kuun aikoja jakamaan*, ja aurinko tietää laskemisensa.
20. Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21. Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22. Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23. Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24. Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25. Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikkuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26. Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat*, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27. II. Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28. Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29. Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30. Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31. Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32. Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33. Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34. Minun puheeni kelpaa hänelle*, ja minä iloitsen Herrassa.
35. Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!

105. Psalmi.

I. David kehoittaa Herraa kiittämään. II. Muistuttaa Jumalan liittoa patriarkkain kanssa. III. Luettelee Jumalan ihmetöitä kansansa johdattamisessa Egyptiin, ja sieltä taas ulos korven lävitse Kanaanin maalle.

I. Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2. Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3. Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä*: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4. Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5. II. Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa,
6. Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7. Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8. Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti*, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle+ sukukunnalle,
9. Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa* Isaakin kanssa.
10. Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11. Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12. Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13. Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14. Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15. Älkäät ruvetko minun voideltuihini*, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni+.
16. Ja hän kutsui nälän* maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17. Hän lähetti miehen heidän eteensä*: Joseph myytiin orjaksi.+
18. He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19. Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20. Niin lähetti kuningas ja päästi hänen*: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21. Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22. Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23. III. Ja Israel meni Egyptiin*, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24. Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa*, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25. Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26. Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27. Ne tekivät hänen merkkinsä* heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28. Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti*; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29. Hän muutti heidän vetensä vereksi* ja kuoletti heidän kalansa.
30. Heidän maansa kuohutti sammakoita*, heidän kuningastensa kammioissa.
31. Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32. Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33. Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34. Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35. Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36. Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37. Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos*: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38. Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39. Hän levitti pilven verhoksi, ja tulen yötä valistamaan.
40. He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41. Hän avasi kallion*, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42. Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43. Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44. Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45. Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät*, Halleluja!

106. Psalmi.

I. David neuvoo Herraa kiittämään ja rukoilee armoa. II. Tunnustaa, että Israelin lapset rikkoivat Herraa vastaan Egyptissä, korvessa ja Kanaanin maalla. III. Kiittää, ettei Jumala heitä peräti hyljännyt, ja rukoilee edespäinkin armoa.

Halleluja.
I. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2. Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3. Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4. Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5. Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin sinun kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6. II. Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7. Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat*, Punaisen meren tykönä.
8. Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9. Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10. Ja vapahti heitä niiden käsistä, jotka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11. Ja vedet peittivät* heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12. Silloin he uskoivat hänen sanansa*, ja veisasivat hänen kiitoksensa+.
13. Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14. He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15. Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16. Ja he asettuivat* Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17. Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18. Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19. He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20. Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21. He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22. Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23. Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä*, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut+.
24. Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25. Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26. Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27. Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28. Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29. Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30. Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32. Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä* ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33. Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34. Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35. Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36. Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37. Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38. Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla* turmeltiin,
39. Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40. Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41. Ja hylkäsi ne pakanain käsiin*, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42. Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43. Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44. Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45. Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä* suuresta laupiudestansa,
46. Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47. III. Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48. Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala*, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

107. Psalmi.

Kehoitus Herran kiitokseen pelastuksen edestä: I. Kaikkinaisesta puutteesta; II. Vankeudesta; III. Sairaudesta; IV. Meren hädästä; V. Kalliista ajasta ja väkivallasta.

I. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2. Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3. Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4. Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa* umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5. Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7. Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9. Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10. II. Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11. Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12. Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14. Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16. Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17. III. Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18. Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20. Hän lähetti sanansa ja paransi heitä*, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22. Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23. IV. Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24. He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25. Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26. Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27. Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
29. Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30. Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32. V. Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa*, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33. Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34. Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut*, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35. Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36. Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37. Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38. Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39. Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40. Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli*, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41. Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42. Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat*, ja jokainen paha suu pitää tukittaman+.
43. Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

108. Psalmi.

I. David kiittää Jumalaa ja rukoilee Jumalan lasten puolesta; II. Vakuuttaa itsiänsä Jumalan avusta.

Psalmi, Davidin veisu.
2. I. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän*, niin myös minun kunniani.
3. Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.
4. Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.
5. Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.
6. Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,
7. Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.
8. II. Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.
9. Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;
10. Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.
11. Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?
12. Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?
13. Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.
14. Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä*; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.

109. Psalmi.

I. Kristus rukoilee kostoa vihollisillensa, erinomattain pettäjällensä Juudaalle; II. Pyytää pelastettaa heidän häväistyksestänsä.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2. Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3. Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4. Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5. He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä* ja vihaa rakkauden edestä.
6. Aseta jumalattomat hänen päällensä*, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä+.
7. Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8. Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9. Hänen lapsensa olkoon* orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10. Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään*, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11. Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12. Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13. Hänen sukunsa olkoon hävitetty*: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14. Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15. Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16. Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää*, ja murheellista tappaaksensa.
17. Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18. Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19. Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20. Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21. II. Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22. Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23. Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24. Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25. Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26. Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27. Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28. Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29. Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30. Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31. Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä*, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

110. Psalmi.

Ennustus I. Kristuksen valtakunnasta, II. Pappeudesta, III. Voitosta.

Davidin Psalmi.
I. Herra sanoi minun Herralleni: istu oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
2. Herra lähettää sinun väkevyytes valtikan* Zionista: vallitse vihollistes seassa.
3. Sinun voittos päivänä palvelee sinun kansas sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa*: sinun lapses synnytetään sinulle+ niinkuin kaste aamuruskosta.
4. II. Herra on vannonut, ja ei kadu sitä: sinä olet pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.
5. III. Herra on sinun oikialla kädelläs: hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.
6. Hän tuomitsee pakanain seassa*, hän täyttää maakunnat ruumiilla: hän musertaa monen maakunnan pään.
7. Hän juo ojasta tiellä; sen tähden korottaa hän päänsä.

111. Psalmi.

I. Kiitos Jumalan hengellisten ja ruumiillisten hyväin tekoin edestä. II. Herran pelvon ylistys.

Halleluja!
I. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni*, hurskasten neuvossa ja seurakunnassa.
2. Suuret ovat Herran työt: joka niistä ottaa vaarin, hänellä on sula riemu niistä.
3. Mitä hän asettaa, se on kunniallinen ja jalo, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.
4. Hän on säätänyt ihmeittensä muiston: armollinen ja laupias on Herra.
5. Hän antaa ruan* pelkääväisillensä: hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti.
6. Hän ilmoittaa kansallensa väkevät työnsä, antaaksensa heille pakanain perimisen.
7. Hänen kättensä työt ovat totuus ja oikeus: kaikki hänen käskynsä ovat toimelliset.
8. Ne pysyvät vahvana aina ja ijankaikkisesti: ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.
9. Hän lähetti kansallensa lunastuksen, hän lupaa liittonsa pysymään ijankaikkisesti*: pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.
10. II. Herran pelko on viisauden alku*: se on hyvä ymmärrys kaikille, jotka sen tekevät: hänen kiitoksensa pysyy ijankaikkisesti.

112. Psalmi.

I. Herraa pelkääväisten onni. II. Anteliaisuuden palkka ja jumalattomain onnettomuus.
Halleluja!

I. Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.
2. Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.
3. Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.
4. Hurskaille koittaa valkeus* pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.
5. II. Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa*, ja toimittaa asiansa toimellisesti+.
6. Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.
7. Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää*: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.
8. Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.
9. Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti*: hänen sarvensa+ korotetaan kunnialla.
10. Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa* ja nääntyy+; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

113. Psalmi.

I. David neuvoo kaikkia kiittämään Herraa; II. Osoittaa kunnia-armon ja hedelmällisyyden tulevan Herralta.

Halleluja! I. Kiittäkäät te, Herran palveliat, kiittäkäät Herran nimeä!
2. Kiitetty olkoon Herran nimi, nyt ja ijankaikkisesti!
3. Auringon koitosta hänen laskemiseensa asti olkoon Herran nimi kiitetty!
4. Herra on korkia ylitse kaikkein pakanain, ja hänen kunniansa ylitse taivasten.
5. II. Kuka on niinkuin Herra meidän Jumalamme, joka niin korkialla asuu?
6. Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa;
7. Joka köyhän tomusta ylentää, ja vaivaisen loasta korottaa,
8. Istuttaaksensa häntä päämiesten sivuun, kansansa päämiesten sivuun;
9. Joka hedelmättömät saattaa huoneesen asumaan, että hän riemuiseksi lasten äidiksi* tulee. Halleluja!

114. Psalmi.

I. Israelin kansan pelastus Egyptistä. II. Ne ihmeet, jotka siinä tapahtuivat.

I. Kuin Israel Egyptistä läksi*, Jakobin huone muukalaisesta kansasta,
2. Niin Juuda tuli hänen pyhäksensä: Israel hänen vallaksensa.
3. II. Sen meri näki ja pakeni*: Jordan palasi takaperin+,
4. Vuoret hyppäsivät niinkuin oinaat, ja kukkulat niinkuin nuoret lampaat.
5. Mikä sinun oli meri, ettäs pakenit? ja sinä Jordan, ettäs palasit takaperin?
6. Te vuoret, että te hyppäsitte niinkuin oinaat? te kukkulat niinkuin nuoret lampaat?
7. Herran edessä vapisi maa, Jakobin Jumalan edessä,
8. Joka kalliot muuttaa vesilammiksi, ja kiven vesilähteeksi.

115. Psalmi.

I. Osoitetaan, että Herra on kunnioitettava Jumala; mutta pakanain epäjumalat ovat mitättömät. II. Kehoitetaan kaikkia säätyjä Herran siunausta etsimään.

I. Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles* anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.
2. Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?
3. Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.
4. Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
5. Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.
6. Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieramet, ja ei haista.
7. Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.
8. Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset*, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.
9. II. Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
10. Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11. Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
12. Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.
13. Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.
14. Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.
15. Te olette Herran siunatut*, joka taivaat ja maan on tehnyt.
16. Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.
17. Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.
18. Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen*, Halleluja!

116. Psalmi.

I. David ylistää Herran armoa, joka hänen vaarasta pelasti; II. Lupaa kiitollisuuden.

I. Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
2. Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
3. Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet*: minä tulin vaivaan ja tuskaan.
4. Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
5. Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
6. Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
7. Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
8. Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta*, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
9. Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
10. Minä uskon, sentähden minä puhun*; mutta minä sangen vaivataan.
11. Minä sanoin hämmästyksessä*: kaikki ihmiset ovat valehteliat+.
12. II. Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
13. Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
14. Minä maksan lupaukseni* Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15. Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
16. O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
17. Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
18. Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
19. Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!

117. Psalmi.

Varoitus Herran kiitokseen hänen armonsa ja totuutensa edestä.

I. Kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat: ylistäkäät häntä kaikki kansat!
2. Sillä hänen armonsa on voimallinen meidän päällemme, ja Herran totuus* ijankaikkisesti. Halleluja!

118. Psalmi.

I. Kristus kehoittaa uskovaisia kiittämään Jumalaa hänen hyvyytensä ja pelastuksensa edestä. II. Uskovaiset veisaavat kiitosvirttä lunastuksen työstä.

I. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2. Sanokaan nyt Israel*: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
3. Sanokaan nyt Aaronin huone: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
4. Sanokaan nyt kaikki, jotka Herraa pelkäävät: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
5. Tuskissani minä Herraa avukseni huusin, ja Herra kuuli minua, ja pelasti minun.
6. Herra on minun kanssani; sentähden en minä pelkää, mitä ihmiset minulle tekisivät.
7. Herra on minun kanssani auttamassa minua, ja minä tahdon nähdä iloni minun vihollisistani.
8. Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa ihmisiin.
9. Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa päämiehiin.
10. Kaikki pakanat piirittävät minua; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.
11. He piirittävät minua joka kulmalta; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.
12. He piirittävät minua niinkuin kimalaiset*, ja he sammuvat niinkuin tuli orjantappuroissa; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.
13. Minua kovin sysätään lankeemaan; mutta Herra auttaa minua.
14. II. Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja on minun autuuteni.
15. Ilon ja autuuden ääni on vanhurskasten majoissa: Herran oikia käsi saa voiton.
16. Herran oikia käsi on koroitettu: Herran oikia käsi saa voiton.
17. En minä kuole, vaan elän*, ja Herran tekoja luettelen.
18. Kyllä Herra minua kurittaa, vaan ei hän minua kuolemalle anna.
19. Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydäkseni sisälle, kiittämään Herraa.
20. Tämä on Herran portti: vanhurskaat siitä käyvät sisälle.
21. Minä kiitän sinua, ettäs minun rukoukseni kuulit, ja autit minua.
22. Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.
23. Herralta se on tapahtunut, ja on ihme meidän silmäimme edessä.
24. Tämä on se päivä, jonka Herra teki: iloitkaamme ja riemuitkaamme hänessä.
25. O Herra, auta, o Herra, anna menestyä!
26. Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen*! me siunaamme teitä Herran huoneesta.
27. Herra on Jumala, joka meitä valistaa*: kaunistakaat juhlalehdillä hamaan alttarin sarviin asti.
28. Sinä olet minun Jumalani, ja minä kiitän sinua; minun Jumalani! sinua minä ylistän.
29. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

119. Psalmi.

Tämä Psalmi on erinomainen lohdullinen opetus Jumalan sanan arvosta, tarpeellisuudesta, voimasta, vaikutuksesta, hyödytyksestä, vahvuudesta ja muista ominaisuuksista; joka jakaa itsensä 22 osaan Hebrean A. B. C. luvun jälkeen: ja on jokaisessa osassa 8 värssyä.

I. Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
2. Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät*, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
3. Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat*, ei he tee mitään pahaa.
4. Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
5. O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
6. Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
7. Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
8. Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
9. II. Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
10. Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
11. Minä pidän* sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
12. Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
13. Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
14. Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15. Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
16. Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
17. III. Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
18. Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
19. Minä olen vieras* maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
20. Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä*, alati sinun oikeutes jälkeen.
21. Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22. Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23. Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24. Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25. IV. Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26. Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27. Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28. Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
29. Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
30. Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
31. Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
32. Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
33. V. Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie*, että minä sen loppuun asti kätkisin.
34. Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
35. Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
36. Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
37. Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta*; vaan virvoita minua sinun tiehes.
38. Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
39. Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
40. Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
41. VI. Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
42. Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan itseni sinun sanaas.
43. Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
44. Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
45. Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
46. Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
47. Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
48. Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
49. VII. Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
50. Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
51. Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
52. Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta tuominnut olet, niin minä lohdutetaan.
53. Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
54. Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
55. Herra, minä ajattelen yöllä* sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
56. Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
57. VIII. Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
58. Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
59. Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
60. Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
61. Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
62. Puoliyöstä* minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
63. Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
64. Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs*: opeta minulle sinun säätyjäs.
65. IX. Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
66. Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
67. Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
68. Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
69. Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
70. Heidän sydämensä on lihava* niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
71. Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
72. Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
73. X. Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet*: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
74. Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
75. Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
76. Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
77. Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
78. Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
79. Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
80. Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
81. XI. Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas*: minä toivon sinun sanas päälle.
82. Minun silmäni hiveltyvät* sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83. Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84. Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85. Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86. Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87. He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88. Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89. XII. Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90. Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91. Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92. Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93. En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
94. Sinun minä olen*: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
95. Jumalattomat minua vartioitsevat* hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
96. Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
97. XIII. Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
98. Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
99. Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
100. Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
101. Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
102. En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
103. Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
104. Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
105. XIV. Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä*, ja valkeus+ teilläni.
106. Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
107. Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
108. Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
109. Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
110. Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
111. Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112. Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
113. XV. Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
114. Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
115. Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
116. Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
117. Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
118. Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
119. Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
120. Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen* sinun tuomioitas.
121. XVI. Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
122. Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
123. Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
124. Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
125. Sinun palvelias minä olen*: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
126. Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
127. Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
128. Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129. XVII. Ihmeelliset* ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
130. Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
131. Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
132. Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
133. Vahvista minun käymiseni* sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
134. Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
135. Valista sinun kasvos* palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
136. Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
137. XVIII. Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
138. Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
139. Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
140. Sinun puhees on sangen koeteltu*, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
141. Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
142. Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
143. Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
144. Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
145. XIX. Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
146. Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
147. Varhain minä ennätän*, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
148. Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
149. Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
150. Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
151. Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
152. Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
153. XX. Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
154. Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
155. Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
156. Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
157. Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
158. Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
159. Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
160. Sinun sanas on alusta totuus ollut*: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
161. XXI. Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
162. Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
163. Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
164. Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
165. Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
166. Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
167. Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
168. Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
169. XXII. Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
170. Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
171. Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
172. Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
173. Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
174. Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
175. Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
176. Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas*, etsi+ sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.

120. Psalmi.

I. David rukoilee tulla pelastetuksi viekkaista ihmisistä. II. Osoittaa väärän kielen vahingollisuuden.

Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.
2. Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä!
3. II. Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?
4. Se on niinkuin väkevän terävät nuolet*, niinkuin tuli katajissa.
5. Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.
6. Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.
7. Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.