81 PSALTTARI

I. Varoitus Herraa kiittämään. II. Jumalan hyväin töiden muistutus ja kiittämättömyyden nuhdellus. III. Armolupaus Jumalaa pelkääväisille.

Gittitin päällä*, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.)
2. I. Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
3. Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
4. Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
5. Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
6. Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet* olivat.
7. II. Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
8. Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, Sela!
9. Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
10. Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
11. Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
13. Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
14. III. Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
15. Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
16. Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
17. Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.

82. Psalmi.

I. Nuhdellaan tuomareita, ja varoitetaan oikeutta tekemään. II. Ilmoitetaan väärille tuomareille rangaistus, ja toivotetaan oikeudelle holhousta.

Asaphin Psalmi.
I. Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: hän on tuomari* Jumalain seassa+.
2. Kuinka kauvan te väärin tuomitsette, ja jumalattoman muotoa katsotte? Sela!
3. Tehkää oikeus köyhälle ja orvolle, ja auttakaat raadolliset ja vaivaiset oikeudelle.
4. Pelastakaat ylönkatsottua ja köyhää, ja päästäkäät häntä jumalattoman kädestä.
5. II. Mutta ei he tottele eikä lukua pidä: he käyvät lakkaamata pimeässä: sentähden täytyy kaikki maan perustukset kaatua.
6. Minä tosin sanoin: te olette jumalat*, ja kaikki Korkeimman lapset;
7. Kuitenkin täytyy teidän kuolla niinkuin ihmiset, ja niinkuin tyrannit hukkua.
8. Nouse, Jumala, ja tuomitse maa; sillä kaikki pakanat ovat sinun omas.

83. Psalmi.

I. Valitus seurakunnan vainon ylitse. II. Rukous sen hämmentämisestä.

Asaphin Psalmi ja veisu.
2. I. Jumala, älä niin ratki vaikene, ja älä niin ääneti ole: Jumala, älä sitä niin kärsi.
3. Sillä katso, Sinun vihollises kiukuitsevat, ja jotka sinua vihaavat, ylentävät päänsä.
4. He pitävät kavaloita juonia sinun kansaas vastaan, ja pitävät neuvoa sinun salatuitas vastaan,
5. Sanoen: tulkaat, hävittäkäämme heitä, niin ettei he ensinkään kansa olisikaan, ettei Israelin nimeä silleen muisteltaisi.
6. Sillä he ovat sydämessänsä panneet neuvonsa yhteen, ja tehneet liiton sinua vastaan:
7. Edomilaiset ja Ismaelilaiset majat, Moabilaiset ja Hagarilaiset,
8. Gebalilaiset, Ammonilaiset ja Amalekilaiset, Philistealaiset ja Tyron asuvaiset.
9. Assur on myös itsensä heihin liittänyt, auttamaan Lotin lapsia, Sela!
10. II. Tee niille niinkuin Midianilaisille*, niinkuin Siseralle+, niinkuin Jabinille§ Kisonin ojan tykönä;
11. Jotka mestattiin Endorin tykönä, ja tulivat loaksi maan päälle.
12. Tee heidän pääruhtinaansa niinkuin Orebin ja Seebin*, ja kaikki heidän ylimmäisensä niinkuin Seban ja Salmunnan+,
13. Jotka sanovat: me omistamme meillemme Jumalan huoneet.
14. Jumala, tee heitä niinkuin rattaan, niinkuin korren tuulen edessä.
15. Niinkuin kulo metsän polttaa, ja niinkuin liekki mäet sytyttää;
16. Vainoo juuri niin heitä sinun rajuilmallas, ja hämmästytä heitä tuulispäälläs.
17. Täytä heidän kasvonsa häpiällä*, että he sinun nimeäs, Herra, etsisivät.
18. Hävetköön he ja hämmästyköön ijankaikkisesti, ja häpiään tulkoon ja hukkukoon.
19. Niin he saavat tuta, että sinä, jonka ainoan nimi on Herra*, olet ylimmäinen kaikessa maailmassa.

84. Psalmi.

Kirjoitetaan I. Seurakunnan ihanaisuus, ja sen jäsenien onni, II. Opettajain velvollisuus ja toimitus, III. Halullisten sieluin hartaus jumalanpalvelukseen.

Koran lasten Psalmi, Gittitin päällä*, edelläveisaajalle.
2. I. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Zebaot!
3. Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.
4. Sillä lintu on huoneen löytänyt, ja pääskynen pesänsä, johonka he poikansa laskevat: sinun alttaris, Herra Zebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
5. Autuaat ovat, jotka sinun huoneessas asuvat*: he kiittävät sinua ijankaikkisesti, Sela!
6. II. Autuaat ovat ne ihmiset, jotka sinun pitävät väkenänsä, ja sydämestänsä vaeltavat sinun jälkees,
7. Jotka käyvät itkun laakson lävitse, ja tekevät siellä kaivoja; ja opettajat monella siunauksella kaunistetaan.
8. He saavat yhden voiton toisen jälkeen, että tunnettaisiin oikia Jumala Zionissa.
9. Herra Jumala Zebaot, kuule minun rukoukseni: ota, Jakobin Jumala, tätä korviis, Sela!
10. III. Katsele siis, Jumala, meidän kilpemme, katso sinun voideltus kasvoja.
11. Sillä yksi päivä esikartanoissas on parempi kuin tuhannen muualla: ennen minä olisin ovenvartia Jumalani huoneessa, kuin asuisin jumalattomain majoissa.
12. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian: ei hän anna hurskailta mitään hyvää puuttua.
13. Herra Zebaot, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa.

85. Psalmi.

I. Seurakunnan rukous nautitaksensa Jumalan armoa nyt niinkuin ennenkin. II. Siunauksen toivotus hengelliselle, maailmalliselle ja huoneelliselle säädylle.

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Herra, sinä kuin (muinen)* olit armollinen sinun maakunnalles, ja Jakobin vangit lunastit,
3. Sinä anteeksi annoit kansas pahat teot, ja kaikki heidän syntinsä peitit, Sela!
4. Sinä lepytit kaiken vihas, ja käänsit sinuas vihas julmuudesta.
5. Käännä meitä, meidän autuutemme Jumala, ja pane pois vihas meistä.
6. Tahdotkos siis ijankaikkisesti olla vihainen meidän päällemme? eli vihas pitää sukukunnasta sukukuntaan?
7. Etkös käänny, ja meitä virvoita, että kansas sinussa iloitsis?
8. Herra, osoita meille armos, ja sinun autuutes anna meille.
9. II. Jospa minä kuulisin, mitä Herra Jumala puhuu, että hän rauhan lupasi kansallensa ja pyhillensä, ettei he hulluuteen joutuisi.
10. Kuitenkin on hänen apunsa niiden tykönä, jotka häntä pelkäävät, että meidän maallamme kunnia asuis;
11. Että laupius ja totuus keskenänsä kohtaisivat: vanhurskaus ja rauha toinen toisellensa suuta antaisivat;
12. Että totuus maasta vesois, ja vanhurskaus taivaasta katsois;
13. Että myös meille Herra hyvin tekis, ja meidän maamme hedelmänsä antais;
14. Että vanhurskaus sittenkin hänen edessänsä pysyis ja menestyis.

86. Psalmi.

Uskollisen sielun rukous: I. Armosta ja avusta; II. Pyhän Hengen johdatuksesta; III. Vihollisten hämmennyksestä.

Davidin rukous.
I. Kallista, Herra, korvas ja kuule minua; sillä minä olen raadollinen ja köyhä.
2. Kätke minun sieluni; sillä minä olen pyhä*. Auta minua, minun Jumalani, palveliaas, joka sinuun luotan+.
3. Herra, ole minulle armollinen; sillä minä huudan ylipäivää sinua.
4. Ilahuta palvelias sielu; sillä sinun tykös, Herra, minä ylennän sieluni.
5. Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja armollinen*, sangen laupias kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.
6. Ota korviis, Herra, minun rukoukseni, ja ota vaari minun rukoukseni äänestä.
7. Tuskassani minä sinua rukoilen, ettäs minun kuulisit.
8. Herra! ei ole yksikään jumalista sinun kaltaises, ja ei ole kenkään, joka niin tehdä taitaa kuin sinä.
9. Kaikki pakanat, jotka tehnyt olet, pitää tuleman* ja kumartaman sinua, Herra, ja sinun nimeäs kunnioittaman,
10. Ettäs niin suuri olet, ja teet ihmeitä; ja sinä olet yksinäs Jumala.
11. II. Osoita minulle, Herra, sinun ties, vaeltaakseni sinun totuudessas*: kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäs pelkäisin.
12. Minä kiitän sinua, Herra minun Jumalani, kaikesta sydämestäni, ja kunnioitan sinun nimeäs ijankaikkisesti.
13. Sillä sinun hyvyytes on suuri minussa, ja sinä olet pelastanut sieluni syvimmästä helvetistä.
14. III. Jumala! ylpiät karkaavat minua vastaan, ja julmain joukot väijyvät minun sieluani, ja ei pidä sinua silmäinsä edessä.
15. Mutta sinä, Herra Jumala, olet armollinen ja laupias, kärsiväinen ja sangen hyvä ja vakaa.
16. Käännä itses minuun päin, ole minulle armollinen; vahvista palveliaas sinun voimallas*, ja auta piikas poikaa.
17. Tee merkki minun kanssani, että minulle hyvin kävis, ja he sen näkisivät, jotka minua vihaavat, ja häpeäisivät, että sinä Herra autat ja lohdutat minua.

87. Psalmi.

I. Uud. Test. seurakunnan otollisuus. II. Evankeliumin saarnaaminen.

Psalmi, Koran lasten veisu.
I. Hän on vahvasti perustettu pyhäin vuorten päälle.
2. Herra rakastaa Zionin portteja enempi kuin kaikkia Jakobin asuinsioja.
3. Korkiat ja kunnialliset asiat sinussa saarnataan, sinä Jumalan kaupunki, Sela!
4. II. Minä annan saarnata Rahabin ja Babelin edessä, että he minun tuntevat: katso, Philistealaiset, Tyrolaiset ja Etiopialaiset syntyvät siellä.
5. Zionille pitää sanottaman, että kaikkinaiset kansat siellä syntyvät*, ja että Korkein sitä rakentaa.
6. Herra antaa saarnata kirjoituksessa kaikkinaisilla kielillä*, että myös muutamat heistä siellä syntyvät, Sela!
7. Ja veisaajat niinkuin tanssissa, kaikki minun lähteeni sinussa.

88. Psalmi.

Ennustus: I. Kuinka Kristus valittaa kärsimisensä alla; II. Rukoilee hartaasti huojennusta. Näin taitavat myös Jumalan lapset sairauden alla rukoilla.

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi.
2. I. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
3. Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
4. Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.
5. Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät*: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
6. Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
7. Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
8. Sinun hirmuisuutes* ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas+, Sela!
9. Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi*: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
10. II. Minun kasvoni* ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
11. Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!
12. Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
13. Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
14. Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
15. Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
16. Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
17. Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
18. Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
19. Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta*, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

89. Psalmi.

Ennustus Kristuksesta Davidin nimen alla. I. Kuinka hän julistaa koko ihmisen sukukunnalle hänen kauttansa osoitettavaa Jumalan laupiutta ja totuutta. II. Tuo edes seurakunnan valituksen ja rukouksen ahdistuksen alla; jossa myös Kristuksen kärsimys kuvataan.

Etanin sen Esrahilaisen opetus.
2. I. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas* suullani suvusta sukuun,
3. Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.
4. Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:
5. Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!
6. Ja taivaat* pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.
7. Sillä kuka taidetaan pilvissä* verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?
8. Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.
9. Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.
10. Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.
11. Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.
12. Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.
13. Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.
14. Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.
15. Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus*: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.
16. Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.
17. Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.
18. Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.
19. Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.
20. Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles* ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.
21. Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut* pyhällä öljylläni.
22. Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.
23. Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.
24. Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.
25. Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.
26. Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.
27. Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni*, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.
28. Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.
29. Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.
30. Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.
31. Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,
32. Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;
33. Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.
34. Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.
35. En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.
36. Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.
37. Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.
38. Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä*, Sela!
39. II. Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.
40. Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.
41. Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.
42. Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.
43. Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.
44. Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,
45. Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.
46. Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!
47. Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?
48. Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?
49. Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!
50. Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?
51. Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,
52. Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.
53. Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!

90. Psalmi.

I. Jumalan ijankaikkisen voiman julistus. II. Valitus ihmisen elämän raadollisuudesta ja lyhykäisyydestä, johon synti on syy. III. Huokaus armon perään, sekä kuolevaisuuden muistamiseen, että muihin edesottamisiin.

Moseksen Jumalan miehen rukous.
I. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
2. Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
4. Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä*, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
5. II. Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
6. Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
7. Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
8. Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
9. Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta*: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois, niinkuin me lentäisimme pois.
11. Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
12. III. Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman*, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
13. Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
14. Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
15. Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
16. Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
17. Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!

91. Psalmi.

I. Jumalan lasten turvaaminen Jumalaan, ja lohdutus kaikkinaisissa taudeissa, vaaroissa ja tiloissa. II. Heidän rukoustensa otollisuus.

I. Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
2. Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
3. Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
4. Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla*: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
5. Ettes pelkäisi yön kauhistusta*, ja nuolia+, jotka päivällä lentävät,
6. Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
7. Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
8. Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
9. Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
10. Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman*, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
11. Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
12. Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
13. Sinä käyt jalopeuran ja kyykärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikärmeen.
14. II. Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
15. Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä*; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
16. Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.

92. Psalmi.

I. Kehoitus Jumalan ylistykseen, hänen suurten tekoinsa tähden, joita ei tyhmät ymmärrä. II. Eroitus jumalattomain ja jumalisten myötäkäymisen välillä.

Psalmi sabbatina veisattava.
2. I. Hyvä on* Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.
3. Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,
4. Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.
5. Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.
6. Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.
7. Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.
8. II. Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.
9. Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.
10. Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.
11. Mutta minun sarveni tulee korotetuksi* niinkuin yksisarvisen+, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä§,
12. Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.
13. Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu*, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.
14. Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.
15. Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,
16. Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.

93. Psalmi.

I. Kristuksen valtakunnan arvo. II. Sen vihollisten kiukku, ja evankeliumin voima sitä vastaan.

I. Herra on kuningas*: hän on pukenut yllensä suuren kunnian: Herra on pukenut ja vyöttänyt itsensä väkevyydellä, ja on vahvistanut maan piirin, ettei sen pidä liikkuman.
2. Siitä ajasta pysyy sinun istuimes vahvana: sinä olet ijankaikkinen.
3. II. Herra, vesikosket paisuvat, vesikosket paisuttavat pauhinansa, vesikosket paisuttavat aaltonsa.
4. Aallot meressä ovat suuret ja pauhaavat hirmuisesti*; mutta Herra on vielä väkevämpi korkeudessa.
5. Sinun todistukses ovat aivan lujat*: pyhyys on sinun huonees kaunistus, Herra, ijankaikkisesti.

94. Psalmi.

I. Valitus jumalattomain pahuudesta. II. Opetus ristin hyödytyksestä. III. Tuskassa olevaisten jumalisten lohdutus.

I. Herra Jumala, jonka kostot ovat*, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
2. Korota sinuas, maailman tuomari*: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3. Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
4. Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5. Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6. Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7. Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8. Ymmärtäkäät siis, te hullut* kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
9. Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
10. Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11. Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12. II. Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13. Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
14. Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15. Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
16. III. Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
17. Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18. Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19. Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
20. Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
21. He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
22. Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
23. Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

95. Psalmi.

I. Neuvo mieluisesti Jesusta vastaan ottamaan ja kiivaasti Jumalaa palvelemaan. II. Varoitus paatumista ja epäuskoa välttämään.

I. Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
2. Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
3. Sillä Herra on suuri Jumala*, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
4. Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
5. Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
6. Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
7. Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma*. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä+,
8. II. Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
9. Kussa isänne minua kiusasivat*, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
10. Että minä neljäkymmentä ajastaikaa* suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia+;
11. Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

96. Psalmi.

I. Jumalan kansa ja pakanat neuvotaan ilolla Kristuksen tulemista kohtaamaan, II. Häntä vilpittömällä nöyryydellä palvelemaan.

I. Veisatkaat Herralle uusi veisu: veisatkaat Herralle, kaikki maa!
2. Veisatkaat Herralle, ja kiittäkäät hänen nimeänsä: julistakaat päivä päivältä hänen autuuttansa.
3. Luetelkaat pakanain seassa hänen kunniaansa, kaikkein kansain seassa hänen ihmeitänsä!
4. Sillä Herra on suuri ja sangen kiitettävä, ihmeellinen kaikkein jumalain seassa.
5. Sillä kaikki kansain jumalat ovat epäjumalat; mutta Herra on taivaat tehnyt.
6. Kunnia ja kaunistus ovat hänen edessänsä, väkevyys ja kauneus hänen pyhässänsä.
7. Kansain sukukunnat, tuokaat Herralle, tuokaat Herralle kunnia ja voima!
8. Tuokaat Herralle hänen nimensä kunnia: tuokaat lahjoja ja tulkaat hänen esihuoneisiinsa!
9. Kumartakaat Herraa pyhässä kaunistuksessa*: peljätkään häntä kaikki maailma!
10. II. Sanokaat pakanain seassa: Herra on kuningas, joka maan piirin on vahvistanut, ettei se liiku*, ja tuomitsee kansan oikeudella.
11. Taivaat riemuitkaan, ja maa iloitkaan: meri pauhatkaan ja mitä siinä on.
12. Kedot olkaan iloiset, ja kaikki mitkä hänessä ovat, ja kaikki puut ihastukaan metsissä,
13. Herran edessä; sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa ja kansat totuudessansa.

97. Psalmi.

I. Kristuksen valtakunnan korkeus ja kunnia. II. Seurakunnan ilo sen ylitse ja jumalisen elämän harjoitus.

I. Herra on kuningas*, siitä maa iloitkaan: olkoon saaret+ riemuiset, niin monta kuin heitä on.
2. Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä*: vanhurskaus ja tuomio ovat hänen istuimensa vahvistus+.
3. Tuli käy hänen edellänsä*, ja polttaa ympärillä hänen vihollisensa.
4. Hänen leimauksensa välkkyvät maan piirin päällä: maa näkee sen ja vapisee.
5. Vuoret sulavat niinkuin medenvaha Herran edessä, koko maailman Herran edessä.
6. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa*, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
7. Hävetkäät kaikki, jotka kuvia palvelevat*, ja kerskaavat epäjumalista: kumartakaat häntä kaikki enkelit+.
8. II. Zion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret ovat riemuissansa*, Herra, sinun hallituksestas.
9. Sillä sinä, Herra, olet Korkein kaikissa maakunnissa: sinä olet sangen suuresti korotettu kaikkein jumalain ylitse.
10. Te kuin Herraa rakastatte, vihatkaat pahaa*! hän kätkee pyhäinsä sielut: jumalattomain käsistä hän heitä pelastaa+.
11. Vanhurskaalle koittaa valkeus*, ja ilo hurskaille sydämille,
12. Vanhurskaat iloitkaat Herrassa, kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi.

98. Psalmi.

I. Kehoitus ihastukseen Kristuksen ansiosta, II. Kiitosta veisaamaan hänelle sen edestä.

Psalmi.
I. Veisatkaat Herralle uusi veisu; sillä hän tekee ihmeitä. Hän saa voiton oikialla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa.
2. Herra antaa tiettäväksi tehdä autuutensa*: kansain edessä hän ilmoittaa vanhurskautensa.
3. Hän muistaa armonsa ja totuutensa Israelin huoneelle*: kaikki maailman ääret näkevät+ meidän Jumalamme autuuden.
4. Riemuitkaat Herralle kaikki maa: veisatkaat, ylistäkäät ja kiittäkäät.
5. II. Kiittäkäät Herraa kanteleella, kanteleella ja psalmilla,
6. Vaskitorvilla ja basunilla: riemuitkaat Herran, kuninkaan, edessä.
7. Meri pauhatkaan ja kaikki, mitä hänessä on, maan piiri ja jotka asuvat sen päällä.
8. Kosket pauhatkaan ilosta, ja kaikki vuoret olkaan iloiset,
9. Herran edessä; sillä hän tulee maata tuomitsemaan: hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella ja kansat oikeudella.

99. Psalmi.

I. Julistetaan Kristuksen valtakunnan korkeus ja kunnia. II. Käsketään kaikki, pyhäin esimerkillä, häntä palvelemaan.

I. Herra on Kuningas, kansat kiukuitsevat: hän istuu Kerubimin päällä*, sentähden liikkuu maailma+.
2. Suuri on Herra Zionissa, ja korkein kaikkein kansain ylitse.
3. Kiittäkään he sinun suurta ja ihmeellistä nimeäs, joka pyhä on.
4. Ja Kuninkaan voima rakastaa oikeutta: sinä toimitat oikeuden, sinä saatat tuomion ja vanhurskauden Jakobissa.
5. II. Korottakaat Herraa meidän Jumalaamme, ja kumartakaat hänen astinlautansa juuressa, sillä hän on pyhä.
6. Moses ja Aaron* hänen pappeinsa seassa, ja Samuel+ niiden seassa, jotka hänen nimeänsä avuksensa huutavat: he avuksensa huutavat Herraa, ja hän kuulee heidän rukouksensa.
7. Hän puhui heille pilven patsaasta*: he pitivät hänen todistuksensa ja säätynsä, jonka hän heille antoi.
8. Herra, sinä olet Jumalamme, sinä kuulit heidän rukouksensa: sinä, Jumala, annoit heille anteeksi, ja laitit heidän työnsä.
9. Korottakaat Herraa meidän Jumalaamme, ja kumartakaat hänen pyhällä vuorellansa; sillä Herra meidän Jumalamme on pyhä.

100. Psalmi.

Kaunis kehoitus hartaasti Kristusta Luojaamme, Lunastajaamme ja holhoojaamme palvelemaan.

Kiitos-Psalmi.Riemuitkaat Herralle, kaikki maa!
2. Palvelkaat Herraa ilolla: tulkaat hänen kasvoinsa eteen riemulla!
3. Tietäkäät, että Herra on Jumala: hänpä meidän teki, ja emme itse meitämme, kansaksensa ja laitumensa lampaiksi.
4. Menkäät hänen porttiinsa kiitoksella, hänen esihuoneisiinsa veisulla: kiittäkäät häntä ja ylistäkäät hänen nimeänsä!
5. Sillä Herra on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ja hänen totuutensa sukukunnasta sukukuntaan.